Alli viittasi naisia menemään syrjemmäksi ja kävi istumaan vanhan,
kaatuneen puun rungolle sekä veti Anteronkin istumaan viereensä.
»Päästäkää irti!» pyysi hän taas.
»Minua on kovasti kielletty; en tiedä, uskallanko.»
»Päästäkää auki remeli, se vaivaa minua niin kovin. Minun sieluni on
musta.»
Mutta Alli istui liikahtamatta. »Sanokaa minulle ensin, mistä te saitte
sen tuopin ja huivin ja venäläiset ruplat.»