Mutta Sakki jatkoi: »Aikaa, johon kukin on asetettu, täytyy jokaisen
katsella, vaikkapa siinä olisikin kaiken maailman tuska. Vaikka
tuhansilla rukouksilla ja kuinka voimakkailla käsillä koetettaisiin
kääntää kohtalon tietä, niin ei kuitenkaan päästäisi hiukkaakaan
poikkeamaan siltä uralta, joka kerran on meille määrätty. Täytyy kantaa
kaikki sekä hyvä että paha, mitä meille on annettu.»
Elina tarttui peloissaan Miihkalin käteen. »Kuuletko, miten paljon surua
hän meille ennustaa?»
Mutta Sakki jatkoi: »Älkää surko. Sill'aikaa, kun kovaa koette ja se
pakottaa sydämmenne vuotamaan verta, kylvää tulevaisuus ilojansa.
Kolmihaaraisena on teidän kynttilänne seisova pöydällä ja ympäri tanssii
iloinen piiri.»
»Haudan tuolla puolen», toisti Elina.
Maija Liisa seisoi peljästyneenä ja alkoi torua ennustajaa, mutta Elina
sanoi ystävällisesti: »Älä toru häntä, eihän hän sille mitään voi, mitä
minun oma raskas kohtaloni suo minulle.»
Sakki aikoi vastata, mutta Miihkali keskeytti reippaasti: »Jättäkää jo
onnettomuuden puhelemiset!» ja viittasi vanhuksille, jotka kohta
siirtyivät pois väkijoukkoon. Ottaen morsiantaan kädestä läksi hän
taluttamaan häntä toiselle puolelle. Vaan samassa näkivät he kaksi
ratsumiestä, jotka ajaa lennättivät taloa kohti. Miihkali pysähtyi.
»Elina, ketähän nuo ovat?» Mutta jopa hän tunsikin heidät ja huusi:
»Yrjö ja Elias!»