LUSIFER. -- ja viheliäisine hiilineen sun kaartas ivailee!
MIKAEL. Jätä uhri tällä kertaa -- olet liian kiihtynyt. Tai jos teet, se
nöyrin mielin tee --
LUSIFER. -- ja kysy veikolta saatko vielä tällä kertaa hiukan hiiltä
lainata.
KAIN. Min' en tätä kestä -- en, en! Jätän kaikki ja juoksen pois.
LUSIFER. Siinä uskalikko! Verratonta! Se mies vielä maailman kaataa.
AABEL. Minun uhrini jo syttyi!
LUSIFER. Lainaa hieman tulta, veikko kulta!
MIKAEL. Kain, Kain!
(Kain kiepauttaa kiivaasti tulta ja sytyttää uhrin.)
AABEL. Nyt polvistukaamme pyhään uhritoimitukseen. Aiota, veljeni!
KAIN. Minä --? Pilkkaako teet?
AABEL. Kuinka voit semmoista ajatella? Aiota, vanhempi veli!
KAIN. Mahdotonta! Olen tottumaton tähän toimeen. Kun kuulen sinun äänesi
ja mieleni ennättää rauhottua, niin ehkä minunkin henkeni voi kohota.
AABEL (polvistuen). Jumala korkeudessa! Sinä ijankaikkinen kirkkaus ja
kunnia, valta ja vanhurskaus, katsahda lastesi puoleen! Tässä polvistuu
halpa palvelijasi piskuisen uhrinsa ääreen ja uskaltaa kohottaa silmänsä
sinun puoleesi. Mitä on minun uhrini sinun edessäsi, jolle maa
kaikkinensa on vain tomua ja tuhkaa? Ota se kuitenkin vastaan sydämeni
uhrina; anna nöyryyden, rakkauden ja kiitollisuuden tehdä se itsellesi
otolliseksi. Laskeu, oi ijäinen henki, poveeni, että sinun armosi valjun
rintani täyttäisi ja heikot huuleni...
(Vaipuu hiljenevään rukoukseen.)
KAIN (seisoen alttarinsa ääressä). Jehova! Sinä, joka olet suoruus ja
totuus, kuule miehen suoraa rukousta --
AABEL. Ole ylistetty, Herra -- veljeni jo rukoilee! Sinä taivutat
sydämet niinkuin --
KAIN. -- Olen tottumaton sinua puhuttelemaan ja sanat kangertavat
suussani, mutta sinähän olet kaikkitietävä ja näet etkä ainoastaan
kuule --
LUSIFER. Tyhjät koristeet pois, asiaan! Alku ei ole hullumpi --
ensikertaiselle.
KAIN. -- En tee tätä tavan vuoksi; olen tuskaa täynnä, keuhkojani polttaa
ja ääneni pusertuu ahdistetusta rinnasta --
MIKAEL. Herra tuskasi lieventää -- häneen turvaudu!
LUSIFER. Jatka, jatka!
KAIN. -- En myöskään tee tätä suosiota hankkiakseni enkä pyydä mitään
armoa tai lahjaa; mutta minkä kerran itse hankin, sen pyydän myös itse
pitää --
LUSIFER. Se miehen rukousta se! Jatka!
MIKAEL. Nöyrry, Kain, nöyrry! Synti on sydämesi ovella -- sulje ovi!
KAIN. -- Tahdon olla oikea, suora ja rehellinen sekä sinua että kaikkia
muita kohtaan; tahdon myös nurisematta kärsiä omista teoistani, mutta
toivon ettei minun tarvitsisi kärsiä vanhempieni eikä muiden ihmisten
vuoksi, ei myös pahojen olentojen vuoksi, jos semmoisia on, sillä niiden
avaruuteen saattamisessa ei minulla ole mitään osaa --
MIKAEL. Kain! Sinä uhmaat tietämättäsi taivasta vastaan. Synti kolkuttaa
sydämesi ovella -- älä päästä sisään!
LUSIFER. Mies käy suoraa tietä. Jatka!
KAIN. -- Jos, niinkuin meille kerrottu on, sinä olet kaiken luoja,
niin sinä olet totisesti suuri, sillä sinä olet maan ja taivaan
suurenmoisesti suunnitellut ja sinun käsialasi ovat moninaiset ja
ihmeelliset --
LUSIFER. Kas niin! Polvillesi, Herran koira! Suutele tomua ja ryömi
nelinkontin -- vaivainen mato!
MIKAEL. Pysy lujana, rauha sielullesi etsi!
KAIN. -- Mutta elämä on nyt vielä taistelua ja ankaraa ponnistusta,
sentähden minä pyydän: anna meidän liikkua vapaasti tämän näkyvän piirin
sisällä -- niin, kuinka sanoisin...
AABEL. -- Me tosin menetimme paratiisin ilotarhan, mutta miksi sitä
muistelisimme, kun tämä maallinen elämämme on vain lyhytaikaista
vaellusta oikeata kotimaata kohti. Oo, Herra! Me odotamme sitä aikaa,
jolloin sinä kutsut meidät luoksesi tuonne ikuisten vuorten kukkuloille,
tuonne --
KAIN. -- Ja kun meidän täytyy täällä kärsiä ja ponnistella, niin minä
pyydän että saisimme jo täällä nauttia työmme ja taistelumme hedelmät --
sillä tulevasta et ole mitään varmaa meille ilmottanut. En myöskään
tiedä millainen sinä kokonaisuudessasi olet, sillä en ole koskaan sinua
nähnyt enkä kuullut --
MIKAEL. Monestikin! Hyvän ääni sydämessäsi on hänen äänensä.
LUSIFER. Tuo pirisevä karitsanääni, joka sopii niin mainiosti
maailmanvallottajalle. Oivallista!
KAIN. -- mutta minä uskon että sinä olet _oikeamielinen_ ja suot
ihmiselle kaiken sen hyvän, minkä hän nyt tunnetuilla tai vasta
löydettävillä keinoilla voi itsellensä vallottaa, niin ettei meitä ajeta
taas korpeen, kun saamme itsellemme asuinpaikan viljellyksi --
MIKAEL. Kain, Kain! Sinä et tiedä mitä puhut! Lopeta rukouksesi.
LUSIFER. Jatka, Kain, jatka! Pelkäisitkö astua totuuden tietä?
AABEL. -- Ja minä kiitän sinua, kaiken hyvän Isä, että olet meille taas
uuden armon osottanut ja veljeni hengen tulenvirityksen keksinnöllä
valaissut. Minusta tuntuu --
LUSIFER. Sulla onko korvat, Kain? Siellä toinen nokkelampi jo
kiitosvirren tulikaarestasi virittää.
MIKAEL. Niin tee sinäkin -- sulla syy kahdenkertainen.
KAIN. -- Minä _kiitän_ sinua, kiitän siitä ettet tehnyt itse kaikkea
valmiiksi, vaan jätit jotain ihmisellekin. Minä kiitän sinua että annoit
hänelle _älynlahjan_, jolla hän voi luomakunnan valtansa alle alistaa, ja
minä kiitän niistä --
LUSIFER. Niin: kiitän, kiitän, kiitän -- se sopii miehelle!
KAIN. -- Minä _iloitsen_ niistä voitoista, jotka jo nyt olemme saaneet
luomasi luonnon yli --
LUSIFER. Oikein: _sinun_ luomasi luonnon yli, joka meidän täytyy ase
kädessä itsellemme vallottaa!
MIKAEL. Kain! Synti ryntää sisään -- taistele vastaan.
KAIN. -- _luonnon_ yli, jonka sinä armossasi...
LUSIFER. -- loit karuksi, verenhimoisia petoja täyteen, ikuiseksi
taistelukentäksi!
KAIN. -- jonka sinä, sinä -- minä sekaun, ajatukseni eivät pysy koossa.
-- Aabel! Kuule minua, Aabel!
LUSIFER. Jatka, jatka! Älä veljesi uhrimieltä häiritse!
MIKAEL. Puhu, Kain! Puhu veljesi kanssa. Vapauta sydämesi synkkien
ajatusten taakasta.
LUSIFER. On uhri harras tehtävä, se itseensäsulkeumista vaatii. Etkö näe
kuinka veljesi on pyhään hartauteen vaipunut?
AABEL. -- Nouskoon sydäntemme suitsutus luoksesi kuin ihana uhrisavu
kohoo korkeuksiin; se siellä --
LUSIFER. Tää pyhä uhripaikka on -- kumma vaan, tuntuu kuin kuulisin
jostakin lampaan ääntä, karitsan maaritusta.
MIKAEL. Kavahda, Kain, oi kavahda! Herran laupeus sinua vahvistakoon!
AABEL. -- Sinun tiesi tosin ovat joskus meille käsittämättömät, mutta
ken rakkautesi ymmärtää, hän ei kysele enää enempää --
LUSIFER. Aivan oikein: mää, mää, ja bää!
MIKAEL. Turvau Herraan -- suuri vaara uhkaa sieluasi!
KAIN (syvässä tuskassa, polvillaan). -- Jehova! Minä en tiedä -- minä
en ymmärrä; tässä on sinulle uhri -- työn uhri -- hien uhri -- tuskan
uhri --
AABEL (jonka uhri leimahtaa korkeaan lieskaan). -- Kiitetty ja
ylistetty, Herra, että palvelijasi puoleen katsahdit!
LUSIFER. Mutta työn ja hien uhri ei kelpaa! -- Kain! Sinun uhrisi ei
pala!
MIKAEL. Uhrisi on niinkuin sydämesi. Sydämesi uhri sytytä -- hän
ainoastaan siihen katsoo.
KAIN (tuskaisen kiihtyneesti). Minun uhrini ei pala, ei pala!
AABEL (kääntyy Kainiin). Rukoile hartaammin, veljeni, niin uhritulesi
kyllä kohoaa!
(Vaipuu rukoukseen.)
LUSIFER. Etkö näe, etkö kuule, Kain? Makaa päiväpaisteessa ja katsele
kuin lampaat vuonivat -- niin olet hänelle otollinen. Ota lampaannaama,
karitsanääni, imartele, matele, suitsuta hänelle verenhajua -- niin olet
hänelle otollinen. -- Tuossa on vastaus rehellisen miehen uhriin!
(Tuulenhenki käy, savu painautuu Kainin silmille, joka
on joutunut alttarin sivuun tuulen alle.)
MIKAEL. Mielesi hillitse, Kain -- väärennyksen henki kuiskuttaa
korvaasi! Etkö näe että tuuli käy, että --
LUSIFER. -- että tuulten herra tahtoo hiukan leikitellä kanssasi
-- sinä yksivakainen!
KAIN. Pilkkaatko minua, Jehova? Halveksitko rehellisen työn uhria?
Rakastatko laiskuutta, verta, uhrilampaan tuskia?
MIKAEL. Hahmosi muuttuu, Kain! Nöyryytä sydämesi, niin Jehova katsoo
leppyisesti uhrisi puoleen.
LUSIFER. Miksi maassa makaat? Nouse ylös, ole mies!