KAIN. Nyt sen tiedän -- yksin, yksin on --

AADAM. Mitä sinä siellä itseksesi mutiset!

EEVA. Ah Jehova, Jehova! Mitä tästä lopuksi tulle?

AADAM. Ei mitään! Uppiniskaisen pojan kovakorvaisuutta kaikki tyyni.

Siunatkaamme itsemme, ja kaikki on hyvin.

Lapset! Yön varjot lankeevat maahan ja pimeän henget alkavat liikkua.

Polvistukaamme ehtoorukoukseen ja uskokaamme itsemme Jehovan

armohuomaan.

Laskevan auringon viimeiset säteet pistäytyvät esiin puiden takaa

ja valaisevat paikan. Kaikki polvistuvat, Kain viimeksi ja

viivytellen. Aada tarttuu häntä käsivarteen ja katsoo

rukoilevasti silmiin, Kain tekee poistavan kyynärpääliikkeen.

Tuijottaa tuskaisesti eteensä, tyyntyy vähitellen ja yhtyy

loppupuolella rukoukseen, painautuen alas.

AABEL. Jehovah, Jehovah! -- Niinkuin lapset juoksevat äitinsä armaiseen

helmaan, niinkuin virrat vierivät meren avattuun syliin, niin meidänkin

sielumme kohoovat sinun puoleesi. Sinä olet suuri, sinä olet väkevä!

Minne katseemme luommekin: itään tai länteen, pohjaan tai etelään, ylös

korkeuksiin tai alas syvyyksiin, kaikki julistaa sinun armoasi, kaikki

sinun kirkkautesi heijastusta säteilee. Sinulle, kaikkivaltias, olkoon

kiitos ja kunnia! Me kiitämme sinua että tänäkin päivänä väkevällä

käsivarrellasi meitä varjelit ja heikon työmme yltäkylläisyydelläsi

siunasit. Ja me rukoilemme: lähetä pyhät enkelisi meitä suojelemaan yön

kauhuilta, pahoilta unilta ja ruman nuolilta, jotka pimeässä lentävät.

Sinun armohelmaasi suljemme itsemme, rakas Isä!

(Syvästi liikutettuna.)

Herra, Herra! Sinä, joka asut tähtien keskellä, korkeudessa ja

kirkkaudessa, katsahda meidän puoleemme! Meidän sydämemme ovat

ahdistusta täynnä, viettelykset meitä ympäröivät ja suuret tuskat

sieluamme saartavat. Puhu, Herra, sillä me odotamme sinun ilmotustasi

niinkuin ne, jotka yön pimeydessä aamua odottavat. Sano sielujemme

kuohuille: tyynny! ja epäilystemme rajutuulille: vaikene! Sinä voit sen,

sillä mihin sinä kasvosi käännät, siinä luomakunta iloitsee; mihin sinä

kädelläsi rupeet, siinä aallot asettuvat. Puhalla vielä kerran elävä

henkesi meidän sieramiimme, että me sillä täytettäisiin, että olisimme

sinun omasi nyt ja ijankaikkisesti!

Esirippu.

Ikuinen taistelu · 第 10 / 65 题