AABEL. Mitä?
AADA. Kunpa -- kunpa ei lie karannut ystäväsi!
AABEL. Mitä tuo nyt taas on olevinaan?
AADA. Karannut, karannut -- kyllästynyt sinuun, juossut tiehensä! Etkö
ymmärrä, sinä lampuri, joka olet niin monesti ennenkin karanneen jälestä
juossut?
AABEL. Heitä jo tuhma leikkisi! Silla on varmaan vanhusten majalla. Käyn
etsimään.
AADA. Mitäpä sillä kiirettä, käymme sitte yhtenä. Tulehan tänne! Näytän
sulle jotakin uutta.
AABEL. Tulen heti. Käyn ensin Sillan hakemassa.
AADA. Siis sittekin karann...
AABEL. Harmistun jo melkein -- sinä se olet aina laisesi.
No, mitä tuo uusi sitte on olevinaan?
AADA (menevät omenapuuta kohti). Näetkös, kun tänään on omenapuuhuni
ilmestynyt outo lintu. En ole semmoista ennen nähnyt.
AABEL. Outo lintu?
AADA. Hiljemmin, veljeni, hiljemmin -- ettei säiky!
Aivan outo mulle, vaan ehkä sinä tuntenet. Varsi sinervä, rinta vaalea,
päälaki kellervä, ihmeen kauniit silmät. -- Tuonne katso!
AABEL. Enhän minä näe mitään.
AADA. Etkö näe? Annappa kun kutsun, se vastaa heti! Lintuseni,
pienoseni: tviiv tviiv tvir rir rir!
SILLA (rungon takaa). Tviiv tviiv tvir rir rir!
AABEL. Se kumma! Kuulen, vaan en näe vieläkään.
AADA. Kutsutaanpa esiin. Tviiv tviiv! Näyttäy lintu, älä pelkää sirkku!
Tviiv tviiv tvir rir rir!
SILLA. Tviiv tviiv -- tviiv Aabel!
(Vetäytyy nauraen esiin.)
AABEL. Silla --? Ah sinuas, sinä Aada! Mitä ihmettä sinä puussa
piileksit? Tule alas, armaani!
SILLA. Heti, heti! Tästä hyppään.
AABEL. Ei, ei. Nojau olkapäilleni, niin nostan! Niin, niin, aivan niin.
Ja nyt lennä, lintuseni!
Kas niin, nyt on lintu maassa! -- Totta kaikki: sinivarsi, valkorinta,
keltakutri, silmät sirkut, ihanat -- ah!
Sinäkö lintu? Ei, omenankukka olet! Mun kukkani, jonka omenapuusta
löysin. Sisarut -- armas -- kyyhkyseni pieni -- sydämeni siunattu!
AADA. Paljo nimiä sillä linnulla!
SILLA. Sisko sinä!
AABEL. Aada! Tulehan hiukan tänne!
(Nipistää leikiten korvalehdestä.)
Siinä pilastasi!
AADA. Kaunispa kiitos tosiaan! -- Vaan se sinään, istutaan.
Ei! Malta hiukan, niin näytän senkin, miksi lintusi puussa visersi.
(Tuo omenavasun.)
Minun puussani on hedelmiäkin, ei vain kukkia ja lintuja.