Jollei pastori olisi samassa tullut kotiin, olisi Lauri joko lyönyt
hatullaan maisteria vasten kasvoja taikka lähtenyt pois ja jättänyt
asiansa toimittamatta. --
Ulos päästyään hänen päässään kuohui ja kohisi, se oli raskaassa
pilvessä kuin luonto ukkosilman aikana. Pilven alta tulivat näkyviin
maisterin kasvot. Hän huitasi kädellään kuin niihin iskeäkseen -- ja
kaatui pyörineen keskelle pölyistä maantietä.
Hänestä tuntui siltä kuin olisi se ollut maisteri joka hänet kumoon
löi.
Yksin kotiin päin ajellessaan hänelle vähitellen selvisi sen
loukkauksen verisyys jonka maisteri hänelle ja _heille_ --
talonpojille -- heitti.
-- Talonpoika ei tarvitse muuta kuin ruuan ja vaatteet -- --
Taas oli hän irroittamaisillaan kätensä pyörän ohjaustangosta
iskeäkseen nyrkillään jotain -- --
Häntä melkein itkuun saakka harmitti saamattomuutensa. Kun ei saanut
sanotuksi sille -- -- pirulle -- --
Äiti oli opettanut että herroille pitää nostaa lakkia, ja hän oli
tähän saakka tätä neuvoa seurannut.
Tälle maisterillekin hän oli lakkia nostanut -- -- Mutta tästä alkaen
hän ei lakittele ketään --! Ja maisterille hän rupeaa kääntämään
selkänsä -- --!
-- Talonpojan elämässä on raskasta ja painostavaa ja hengen vapaata
lentoa ehkäisevää, mutta talonpoika ei parempaa tarvitsekaan, se
sanoi -- -- Vai niin -- -- Suurkiitos -- -- Herra maisteri tarvitsee
parempaa, sellaista että henki jaksaa lentää viinapullon suulle ja
korttipöydälle ja muualle yhtä huimaavan korkealla olevalle. Ja
talonpojan hengen ei tarvitse jaksaa minnekään. Vatsassa vain saa
loikoa leipä-, peruna- ja silakkapurun seassa -- -- Talonpoikaiselämä
levisi hänen eteensä kuin harmaa alakuloinen suo. Toiset eivät
ollenkaan huomaakaan että ollaan suossa, eivätkä siis osaa pyrkiä
siitä poiskaan. Toiset tajuavat missä ollaan ja ponnistelevat
päästäkseen suosta irti, mutta eivät jaksa kyllin lujasti tempaista
ja aina tarttuvat jälleen kiinni. Jotkut pääsevät irti ja lentävät
tiehensä. Siellä täällä on joitakin, jotka tässä suossa ovat
valmistaneet itselleen vakavan ja lujan pohjan, jolla seisovat. Niin
aikoi hänkin tehdä -- -- Mutta ei jaksanut. Ja nyt on hän kaulaa
myöten suossa -- -- Nyt hän aikoo jälleen siitä nousta ja lentää
tiehensä -- -- Miksei hän ole siihen oikeutettu yhtä hyvin kuin
joku toinenkin? -- -- Eikä hän mennäkseen mene niinkuin niin moni
muu. Vielä hän tulee takaisin uusin voimin ja kaikin puolin hyvin
varustettuna, nostamaan niitä, jotka nyt tylsästi eteensä tuijottaen
suossa rämpivät.
Itselleen ja Annille hän sen varman pohjan aikoi valmistaa. Mutta
Anni löysikin toisen, sellaisen, jonka kanssa pääsi lentämään suolta
kokonaan pois -- --
Hän oli joskus ajatellut, että jos se Anni menikin opettajalle vain
senvuoksi kun se oli herra. Nyt oli hän siitä melkein varma. Anni on
tajunnut talonpoikaiselämän harmauden ja pyrki siitä vapautumaan tätä
tietä.
Ei Lauri voinut eikä tahtonutkaan Annia siitä moittia. Jospa hän vain
löytäisi onnensa sitä kautta -- --!
Katkeralta vain tuntui, kun se talonpoikaiselämän masentavuus ja
painostavuus joka taholta kiertää hänen onneaan särkemään -- --
Ja kun se maisteri kehtasi sanoa, että talonpojille se ei mitään
merkitse, ja etteivät he tarvitsekaan parempaa -- --
* * * * *
Kotiin päästyään Lauri heti riisui vaatteet päältään ja meni sänkyyn.
Mutta uni ei tullut. Äskeiset kokemuksensa olivat saattaneet hänen
mielensä niin vilkkaaseen liikkeeseen että nukkumisesta ei tullut
mitään.
Hetken aikaa vuoteella kiehkailtuaan hän nousi ylös, veti housut
jalkaansa ja asettui pöydän ääreen istumaan. Pöydällä oli paperiarkin
puolikas ja kynä. Hän veti paperin eteensä ja muutamia vuosilukuja,
nimiä ja ajutuksettomia kiemuroita piirrettyään kirjoitti:
_Parannussaarna_.
Veti viivan alle ja sitten kirjoitti:
_Teksti_:
Veti taas viivan alle ja sitten taas kirjoitti:
-- Minulle, ehta maalaiskollolle, sanoi kerran muuan herrasmies päin
silmiä näin:
"Talonpojille se maanviljelys kyllä kannattaa. He kun eivät tarvitse
muuta kuin ruuan ja vaatteet."
_Saarna_:
-- "Eivät tarvitse muuta kuin ruuan ja vaatteet."
-- Hm -- hmm -- öhöm.
-- Tämä oppi ei ole mitään virran mukana tullutta eikä mitään tyhjää
tuulen pieksämistä. Autuaasti edesmenneet isämme sen jo tunsivat ja
sitä elämässään noudattivat. Kun pappi kinkerillä kysyi: "mikä on
vanhempain velvollisuus lapsiaan kohtaan?" vastasivat he: "ruokkia ja
verhota", laskivat ristiin pannut kätensä polvien päälle, sylkäsivät
ja sitten arvokkaan näköisinä sulkivat suunsa. Millä ruokkia, sen he
edestoivat syvää vatsanvaatimusten tuntemusta ilmaisevalla lauseella:
"silakka ja puuro on talonpojan ruokaa".
-- Näinä viimeisinä päivinä, jolloin niin paljon murjaaneja oppeja ja
vääriä profeettoja keskellemme noussut on, on moni isäin säädyistä
taammaksi joutunut ja monilta ylönkatsotuksi tullut. Niinkuin myös
tämäkin jalo ja ylevä oppi on monen mielestä vähäarvoiseksi löytty.
-- Mutta jos me tahdomme että siunaus ja onni kansamme askeleita
johtaisi kaikilla sen teillä, tulee meidän kunkin itse kohdastamme
jälleen tämä oppi kunniaan ja arvoon kohottaa, ja sitä kuulla.
-- Kuule sitä sinä talonpoikaisnuorukainen ja neito, jonka rinnassa
kaiho ja kaipaus asuu ja suuri into korkeisin asioihin palaa! Kuule
tätä ja tukahuta kaihosi, sammuta sielusi tuli -- tapa sielusi! Mitä
sinä sielulla teet! Et sinä tarvitse muuta kuin ruuan ja vaatteet.
-- Kuule sitä sinä joka käryävän lampun valossa, toisten jo
nukkuessa, sielusi nälkää tyydyttää koetat, jonka pyhin unelma on
unelma -- saada kerran itse ostaa kirjoja itsellesi! Kuule tätä ja
heitä herjat huolesi! Mitä sinä kirjoilla! Ruoka ja vaatteet sinun
osasi on.
-- Kuule tätä sinä, joka ympärillesi kaunista ja itsellesi iloista
luoda tahtoisit! Kuule tätä ja tyydy! Kauneus ja ilo kuuluvat muille,
ei sinulle, joka olet talonpoika. Ruokaan ja vaatteisiin saakka kun
pääset, niin älä ylemmäksi pyri!
-- Kuule tätä sinä, joka napiset ja syvää mielikarvautta rinnassasi
kannat sentakia kun koko elämäsi kuluu ruuan ja vaatteiden
haalimiseen! Kuule tätä äläkä napise! Sinä olet oikean osasi saanut.
-- Te talonpojat, niin köyhät kuin rikkaatkin, niin koko kuin
kahdeksasosa-manttaalin omistajatkin, kuulkaat tätä, älkääkä napisko
ja napisemisellanne kirousta kansamme päälle vetäkö! Älkää napisko,
mutta kiittäkää aina ja kaikkialla! Ja koska vatsanne ruuasta täysi
on eivätkä vaatteenne ole repaleissa, niin tanssikaa ja hypätkää
kuin nuoret peurat! Silloin te olette niinkuin teidän tuleekin olla,
silloin teistä pidetään ja hyväillen poskelle taputellaan -- ja teitä
nenästä vedetään ja takanapäin teidän yksinkertaisuudestanne leikkiä
lasketaan -- --
-- Tuli taas yksi kirjoitus seuralehteen, hymähti Lauri ja meni
takaisin sänkyyn.