Laurista tuntui kuin olisi elämä hänen puolestaan nyt tällä kertaa
loppunut tähän. Sielu oli reväisty pois ja jälelle jäänyt tyhjä kuori
-- matojenruoka.
Mitä varten -- mitä varten elää? Elää -- --! Eihän hän enää elä -- --
Hän vain on olemassa -- Raataa, syö, juo, nukkuu -- ja sydän vuotaa
verta. --
Ensimäiset päivät kuluivat kyynelten nieleskelemisen ja tylsän
turtuneisuuden vaihteluissa.
Joskus hän entiseen tapaan vaipui haaveilemaan tulevaisuudesta
ja Annista -- -- Kun havahtui ja muisti ettei hänellä enää ollut
kumpaakaan, ei tulevaisuutta eikä Annia, parahti hän, ei tosin
ääneensä, mutta kuitenkin hän parahti, kouristeli tuskasta ja vaipui
tyhjyyteen. Tointui ja parahti jälleen.
-- Jumalani -- jumalani -- miksi minut hyljäsit!
Ensin hänestä tuntui kuin se kohoaisi vain yksin hänen sydämestään.
Sitten hän muisti ja tunsi että se onkin läpi aikojen kaikunut
tuskanhuuto, laine siinä tuskan virrassa, joka nyt oli temmannut
hänetkin mukaansa. --
Suruun hän nukkui illoin ja suruun heräsi aamuin. Makaili sängyssä,
yritti nukkua ja unhottaa. Mutta kuta kauemmin hän niin makasi, sitä
suuremmaksi paisui tuska ja tyhjyys.
-- Nouse nyt Lauri jo sinäkin, kuului äidin ääni alhaalta.
Lopultakin siis täytyy taas nousta ja alkaa elämä. -- Elämä? -- Ei
elämä -- Mutta mikä? Ei mikään.
Hän nousi, ja heti tuska alkoi painua syvemmälle ja vetäytyä
syrjempään. Työtä tehdessä se makasi jonnekin sydämen komeroon
kyyristyneenä ja siellä vain hiljalleen jäyti ja nakutti. Mutta kun
ilta tuli, työ lopetettiin, aurinko laski ja tuuli tyyntyi, silloin
tuska heräsi, repi, kaivoi ja raastoi kaikkialla. Kunnes taas pääsi
nukkumaan, jolloin surukin nukkui, seuraavana päivänä jälleen
alkaakseen samaa työtään.
Tuli joskus mieleen sekin, että jos olisi ennen jo sanonut Annille,
niin ehkä kaikki olisi nyt toisin -- --
Ei hän kuitenkaan tahtonut ruveta itseään siitä soimaamaan. Totta kai
sen piti näin käydä.
Eräänä iltana hän tapasi päiväkirjansa pöytälaatikosta ja alkoi
sitä selailla. Oli jo kulunut vuosi siitä kun hän siihen viimeksi
kirjoitti.
Vuosi -- Mitä se on? Pieni sana vain jolla mitataan aikaa. Vuosi
-- Sen voi sanoa niin monella eri tavalla. Ainoastaan vuosi -- --
Kokonainen pitkä -- pitkä vuosi -- -- Vuoden pituutta ei määrää ne
päivät mitkä siihen sisältyvät, vaan se mitä näinä päivinä tapahtuu.