että Aksel on rakastunut tuohon kiemailevaan tyttöön, joka tekeytyy
kovin viehättäväksi, niin ettei poika parka tiedä, mitä hänen pitää
ajatella, pyytää isää kosioimaan ja menee itse mansikkamaahan vastausta
odottamaan. Mutta millaisen vastauksen saan hänelle antaa, sen saat
sinä keksiä, sillä naisväki ymmärtää sellaiset seikat paraiten. Voithan
pyytää Franckia itseäsi auttamaan. Huudanko hänet tänne? Tuollahan hän
tuleekin käsikoukussa Malla-sisareni kanssa. No ihme ja kumma, kuinka
hyviksi ystäviksi he ovat niin äkkiä tulleet.
(Viittaa heille).
_Gerda_. Kiitoksia sadusta, isä! Saanko antaa sinulle suutelon siitä?
(suutelee Kurmania). Ja tässä toisen vielä kaupantekiäisiä siitä, että
olet kiltein isä maan päällä. Ja nyt saa hän tulla.
(Menee perälle, nousee hitaasti kivelle ja istuutuu
sen korkeimmalle huipulle).
_Kurman_ (huutaa). Aksel! Tännepäin!
Seitsemäs kohtaus.
Edelliset. Aksel ja Malla (oikealta).
_Malla_. Kiitoksia. Ei Akselin tarvitse hinata kauvemmaksi tällaista
vanhaa alusta -- (päästää hänen kätensä). Jos kuka olisi sanonut
minulle tänä aamuna, että minä ennen tätä iltaa kulkisin Akselin kanssa
käsikoukkua, niin en sitä olisi ikänäni uskonut. Ajatteles Matti, että
hän ei olekaan -- -- --
_Kurman_. Sen kyllä tiedän. (Syrjään Akselille). Kaikki on selvillä.
Olen hänelle puhunut koko jutun ja esittänyt kysymyksesi.
_Aksel_. Ja vastaus?
_Kurman_. Sen saat noutaa tuolta.
(Viittaa kivelle päin, vie Mallan mukanaan etunäyttämölle,
jossa he innokkaasti puhelevat keskenään, huomaamatta mitä
tapahtuu).
_Aksel_. (Kiven juurella). Te tiesitte, neiti Gerda, että minä tulisin
luoksenne. Te tiedätte myös, mikä teitä nyt odottaa ja kumminkin
leikitte kanssani piilosilla oloa. Tekö yksin olette minulle vihanen,
kun yksin Malla-tätikin on jo minulle antanut anteeksi. Vai luuletteko
ehkä vielä, etten ole järjilläni?
_Gerda_. En leiki kanssanne piilosilla oloa, vaan prinsessaa
lasivuorella.
_Aksel_ (heittää lakkinsa korkealle ilmaan). Hurraa! (Ottaa vauhtia ja
hyppää kivelle ja putoaa polvilleen Gerdan eteen). Olenko nyt ansainnut
prinsessan?
_Gerda_. Minun kai täytyy sanoa kyllä, tahdonpa tai en.
(Nousee ja laskee kätensä Akselin kaulaan ja he syleilevät).
_Malla_ (katsoo kivelle päin). No Herranen aika, mikäs elävä kuvaelma
tuolla kivellä esitetään?
_Kurman_. Se on vain loppukohtaus novellissa, jonka nuot molemmat
nuoret ja minä olemme sepittäneet.
_Malla_. Onko hän kosinut! (Rientää perälle). Tuo kelpo poika! (Nuoret
tulevat kiveltä alas). Tule Gerda, niin saan sinua syleillä! (Syleilee
häntä). Ja sinua myös, Aksel -- nyt en sinua enään pelkää -- (syleilee
häntä) ja toden totta, en ole sinua milloinkaan peljännyt.
_Aksel_. Vai niin. Ettekö tosiaankaan?
_Malla_. En, ja luuletkos, että minä olen niin lapsellinen. Minä olen
vain ollut pelkäävinäni ja olen tahtonut hieman Gerdaa pelotella, jotta
saisin hänet paremmin pysymään sinusta erillään, niin ettei hän sinua
häiritsisi -- en, ihan varmaan minä en sinua ole peljännyt.
(Tämän puhelun aikana ovat kaikki siirtyneet etunäyttämölle),
Kahdeksas kohtaus.
Edelliset. Tiina (vasemmalta, iso veitsi kädessä).
_Tiina_. Nyt leikataan solmu, rouva. Minä löysin teurastusveitsen,
josta rouva päivällä piti sellaista melua. Kun aijoin muuttaa lakanaa,
niin oli se rouvan omassa sängyssä polsterin alla.
(Kaikki nauravat).
_Hurman_. Ihmeenpä hajamieliseksi sinä olet, Malla tullut. Ja
kuitenkaan sinä et pelkää -- ainakaan päivällä!
_Malla_ (ottaen veitsen). Niin, naurakaa vain minulle, minä autan
itsekin (nauraa)...
_Aksel_. Ja nyt tyttöseni, ei ole enään Gerda, siitä pois Aksel, vaan
nyt on Gerda, siihen lisää Aksel. Minun tarvitsee vain tehdä
poikkiviiva ja silloin saadaan tuosta kihlausilmoitus, joka kyllä
kelpaa. Lainatkaas minulle hetkeksi veitsi, täti Malla.
(Ottaa veitsen ja menee puuta kohti, mutta, kun Tiina näkee
hänen tulevan, niin juoksee hän pois ja huutaa surkeasti.
Kaikki nauravat).
_Esirippu laskee_.
Loppu.