Saavuttuaan er‰‰lle kauniille niitylle Zadig huomasi useita naisia,
jotka n‰kyiv‰t perin innokkaasti etsiv‰n jotakin. H‰n rohkeni l‰hesty‰
yht‰ heist‰ ja tiedustaa h‰nelt‰, voisiko h‰n saada kunnian auttaa
heit‰ etsinn‰ss‰.
"Pysy visusti poissa siit‰!" vastasi syyriatar. "Sit‰, mit‰ me haemme,
saavat ainoastaan naisk‰det koskettaa."
"Sep‰ merkillist‰", sanoi Zadig. "Tohtinenko pyyt‰‰ sinua selitt‰m‰‰n
minulle, mik‰ se sitten oikein on, jota vain naisk‰det saavat
koskettaa?"
"Se on basiliski", vastasi nainen.
"Basiliski! Ja mink‰ t‰hden te, jos suvaitset, kaunokaiseni, etsitte
basiliskia?"
"Se tapahtuu herraamme ja is‰nt‰‰mme Ogulia varten, jonka linnan n‰et
tuolla niityn takana t‰m‰n joen partaalla. Me olemme h‰nen nˆyri‰
orjattariaan. Ogul-herra on sairas; h‰nen l‰‰k‰rins‰ on m‰‰r‰nnyt h‰net
syˆm‰‰n ruusuvedess‰ keitetyn basiliskin, ja koska basiliski on kovin
harvinainen el‰in, jonka ainoastaan naiset voivat saada kiinni, niin on
Ogul-herra luvannut korottaa sen meist‰ lempivaimokseen, joka tuo
h‰nelle basiliskin. Suvaitse minun siis jatkaa etsimist‰ni, sill‰
tied‰t nyt hyvin, mit‰ merkitsee minulle, jos joku tovereistani ehtii
ennen minua."
Zadig j‰tti syyriattaren tovereineen etsim‰‰n basiliskia ja jatkoi
matkaansa niityn halki. Tultuaan er‰‰n pienen puron rannalle h‰n tapasi
siell‰ er‰‰n toisen naisen lojumassa nurmikolla, mutta t‰m‰ ei etsinyt
mit‰‰n. H‰nen vartalonsa n‰ytti muhkealta ja arvokkaalta, mutta h‰nen
kasvonsa olivat hunnun peitossa. H‰n oli kumartuneena puron yli, ja
syv‰t huokaukset kohosivat h‰nen povestaan. K‰dess‰ h‰nell‰ oli pieni
puikko, jolla h‰n piirteli kirjaimia nurmen ja puron v‰liss‰ olevaan
hienoon hietaan. Zadig oli utelias n‰kem‰‰n, mit‰ tuo nainen mahtoi
kirjoittaa. H‰n l‰hestyi h‰nt‰ ja n‰ki ensin Z-kirjaimen, sitten A:n.
H‰n h‰mm‰styi. Nyt n‰kyi D. H‰n alkoi vavista. Kukaan ei voi kuvata
h‰nen kummastustaan, kun h‰n n‰ki nimens‰ molemmat viimeisetkin
kirjaimet. H‰n seisoi jonkin aikaa aivan liikkumattomana, mutta vihdoin
h‰n keskeytti hiljaisuuden murtunein ‰‰nin:
"Jalo nainen! Suokaa anteeksi onnettomalle muukalaiselle, joka rohkenee
kysy‰ teilt‰, mink‰ ihmeellisen sattuman johdosta min‰ n‰en t‰ss‰
Zadigin nimen teid‰n jumalallisen k‰tenne kirjoittamana?"
N‰m‰ sanat ja niiden ‰‰nensoinnun kuullessaan nainen kohotti vapisevin
k‰sin huntuansa, katseli Zadigia, p‰‰sti huudon, joka oli t‰ynn‰ hell‰‰
liikutusta, yll‰tyst‰ ja iloa, ja vaipui, kaikkien niiden eri tunteiden
vallassa, jotka nyt yht'aikaa tunkivat h‰nen sieluunsa, tainnoksissa
Zadigin syliin. H‰n olikin Astarte itse, h‰n oli Babylonin kuningatar,
h‰n oli juuri se, jota Zadig jumaloi ja jonka jumaloimisesta h‰n syytti
itse‰‰n; h‰n oli se, jonka kohtaloa h‰n oli niin paljon itkenyt ja
pel‰nnyt.
Tuokion h‰n oli aivan pois suunniltaan, ja kun h‰n sitten oli luonut
katseensa Astarten silmiin, jotka j‰lleen aukenivat, t‰ynn‰
h‰mm‰styksen ja hellyyden sekaista riutumusta, huudahti h‰n:
"Oi te kuolemattomat jumalat, jotka johdatte heikkojen ihmisten
kohtaloita, annatteko minulle j‰lleen Astarten? Min‰ aikana, miss‰
paikassa, miss‰ tilassa n‰enk‰‰n h‰net j‰lleen?"
H‰n heitt‰ysi polvilleen Astarten eteen ja kosketti otsallaan h‰nen
jalkainsa tomua. Babylonin kuningatar nosti h‰net ylˆs ja pyysi h‰nt‰
istumaan viereens‰ puron partaalle. Monta kertaa h‰n kuivasi
kyyneli‰‰n, jotka yh‰ uudestaan pyrkiv‰t vuotamaan; parikymment‰ kertaa
h‰n yritti puhua, mutta h‰nen huokauksensa keskeyttiv‰t sen; h‰n kyseli
Zadigilta, mik‰ sattuma oli vienyt heid‰t yhteen, ja keskeytti ‰kki‰
h‰nen vastauksensa uusilla kysymyksill‰‰n. H‰n alkoi kertoa
onnettomuuksiaan ja tahtoi samoin tiet‰‰ Zadigin kokemukset.
Kun vihdoin myrsky oli hieman asettunut molempien mieliss‰, niin Zadig
kertoi h‰nelle muutamin sanoin, mik‰ seikkailu oli h‰net tuonut
mainitulle niitylle.
"Mutta, oi onneton ja korkea kuningatar, kuinka tapaan sinut t‰ss‰
syrj‰isess‰ paikassa orjattaren asussa, toisten orjattarien seurassa,
jotka etsiv‰t basiliskia, mik‰ l‰‰k‰rin m‰‰r‰yksen mukaan on keitett‰v‰
ruusuvedess‰?"
Astarte vastasi:
"Noiden toisten etsiess‰ basiliskiaan min‰ kerron sinulle kaiken sen,
mit‰ olen saanut k‰rsi‰ ja mink‰ suon taivaalle anteeksi nyt, kun olen
saanut sinut j‰lleen. Tied‰n hyvin, ett‰ mieheni, kuningas, pani kovin
pahakseen, ett‰ sin‰ olit rakastettavin kaikista miehist‰, ja juuri
siit‰ syyst‰ h‰n er‰‰n‰ yˆn‰ p‰‰tti kuristuttaa sinut ja myrkytytt‰‰
minut. Tied‰t myˆs kuinka pikku mykk‰ni ilmaisi minulle h‰nen korkean
majesteettinsa m‰‰r‰yksen. Tuskin oli uskollinen Kador pakottanut sinut
tottelemaan k‰sky‰ni ja l‰htem‰‰n pakoon, kun h‰n uskalsi hiipi‰
luokseni keskell‰ yˆt‰ er‰‰st‰ salaisesta ovesta. H‰n ryˆsti minut ja
vei minut Ormuzdin temppeliin, jossa maagi, h‰nen veljens‰, piilotti
minut suunnattoman suureen kuvapatsaaseen, jonka kanta nojaa temppelin
perustuksiin ja p‰‰ ulottuu kattoholviin saakka. Min‰ olin aivan kuin
haudattu sinne, mutta maagi huolehti minusta, eik‰ minulta puuttunut
mit‰‰n tarpeellista.
"Sill‰ v‰lin kuninkaan apteekkari p‰iv‰n koitteessa astui huoneeseeni,
mukanaan juoma, johon oli sekoitettu villikaalia, opiumia, keisoa,
mustaa p‰rsk‰juurta ja ukonhattua, ja toinen virkailija l‰hti,
sinisilkkisell‰ nauhalla varustettuna, sinun asuntoosi. Ket‰‰n ei
lˆydetty. Voidakseen helpommin pett‰‰ kuningasta Kador oli saapuvinaan
syytt‰m‰‰n meit‰ molempia. H‰n kertoi sinun l‰hteneen Intiaa ja minun
Memfist‰ kohti. Meid‰n kummankin j‰lkeen l‰hetettiin heti
henkivartijoita.
"Ne l‰hetit, jotka hakivat minua, eiv‰t minua tunteneet. En n‰et ollut
juuri milloinkaan n‰ytt‰nyt kasvojani muille kuin sinulle, silloinkin
mieheni k‰skyst‰ ja l‰sn‰ollessa. He riensiv‰t minun j‰lkeeni sen
kuvauksen perusteella, joka heille oli minusta annettu. Egyptin rajalla
sattui heid‰n silmiins‰ er‰s nainen, jolla oli samanlainen vartalo kuin
minulla ja joka ehk‰ oli vieh‰tt‰v‰mpikin. H‰n harhaili itkusilmin; he
luulivat varmasti, ett‰ tuo nainen oli Babylonin kuningatar, ja veiv‰t
h‰net Moabdarille. Heid‰n erehdyksens‰ saattoi kuninkaan aluksi
ankaraan raivoon, mutta pianpa h‰n, tarkasteltuaan naista l‰hemmin,
huomasi t‰m‰n sangen kauniiksi ja rauhoittui. Naisen nimi oli Missuf,
mik‰ nimi egyptin kielell‰, kuten minulle sittemmin sanottiin,
merkitsee samaa kuin 'kaunis oikullinen'. Sellainen h‰n todella olikin,
mutta h‰nell‰ oli samalla yht‰ paljon oveluutta kuin oikkuja. H‰n
miellytti Moabdaria ja vaikutti h‰neen siin‰ m‰‰rin, ett‰ t‰m‰ julisti
h‰net puolisokseen.
"Nyt vasta h‰nen luonteensa paljastui oikeassa karvassaan; arkailematta
h‰n antautui kaikenlaisiin hullutuksiin ja p‰‰h‰npistoihin. Niinp‰
h‰n tahtoi pakottaa vanhaa ja luuvalon vaivaamaa ylimaagia tanssimaan
h‰nen edess‰‰n, ja kun maagi kielt‰ytyi siit‰, vainosi h‰n t‰t‰
ankarasti. Samoin h‰n m‰‰r‰si ylitallimestarinsa paistamaan h‰nelle
sokerileivoksen, ja vaikka ylitallimestari jos miten selitti, ettei h‰n
ollut mik‰‰n sokerileipuri, t‰ytyi h‰nen sittenkin valmistaa torttu,
mutta tuli ajetuksi tiehens‰, koska se oli liiaksi paistunut. K‰‰piˆns‰
h‰n korotti ylitallimestariksi ja er‰‰n hovipoikansa kansleriksi. Sill‰
tavalla h‰n hallitsi Babylonissa. Kaikki ik‰vˆiv‰t minua.
"Kuningas, joka oli ollut perin kunnon mies siihen saakka kun h‰n
tahtoi myrkytt‰‰ minut ja kuristuttaa sinut, n‰ytti hukuttaneen kaikki
hyveens‰ siihen rajattomaan rakkauteen, jota h‰n tunsi tuota kaunista
oikutarta kohtaan. Pyh‰n tulen suurena p‰iv‰n‰ h‰n tuli temppeliin.
Min‰ n‰in h‰nen rukoilevan jumalia Missufin puolesta sen kuvapatsaan
juurella, jossa min‰ olin piilossa. Min‰ korotin ‰‰neni ja huusin
h‰nelle: 'Jumalat hylk‰‰v‰t sellaisen kuninkaan rukoukset, joka on
muuttunut tyranniksi ja tahtonut surmauttaa j‰rkev‰n puolison,
naidakseen sijaan hupsun.' N‰m‰ sanat j‰rkyttiv‰t Moabdaria siin‰
m‰‰rin, ett‰ h‰nen p‰‰ns‰ meni sekaisin. Lausumani ennustus yhdess‰
Missufin hirmuvallan kanssa riitti saattamaan h‰net j‰rjilt‰‰n;
muutamassa p‰iv‰ss‰ h‰nest‰ tuli mielipuoli.
"H‰nen hulluutensa, joka n‰ytti taivaan rangaistukselta, oli merkkin‰
julkiseen kapinaan. Tapahtui yleinen aseisiin nousu. Babylon, joka niin
kauan oli ollut velttouteen ja joutilaisuuteen vajonneena, muuttui
kauhean kansalaissodan n‰ytt‰mˆksi. Minut vedettiin esiin kuvapatsaan
sis‰st‰ ja asetettiin yhden puolueen etunen‰‰n. Kador kiiruhti
Memfiseen hakemaan sinua Babyloniin. Hyrkanian ruhtinas, saatuaan
kuulla n‰ist‰ surkeista uutisista, palasi sotajoukkoineen muodostamaan
kolmannen puolueen Kaldeassa. H‰n k‰vi kuninkaan kimppuun, joka
ylimielisen egyptitt‰rens‰ kera riensi h‰nt‰ vastaan. Moabdar sai
surmansa taistelussa; Missuf joutui voittajan k‰siin. Kova onneni
tahtoi, ett‰ min‰kin jouduin er‰‰n hyrkanialaisen partiojoukon vangiksi
ja ett‰ minut vietiin ruhtinaan eteen juuri samalla kertaa kuin
Missufkin.
"Ep‰ilem‰tt‰ on sinusta hauskaa kuulla, ett‰ ruhtinas huomasi minut
egyptit‰rt‰ kauniimmaksi, mutta sit‰ ik‰v‰mp‰‰ tiet‰‰, ett‰ h‰n m‰‰r‰si
minut haaremiinsa. H‰n sanoi minulle sangen p‰‰tt‰v‰sti, ett‰ niin pian
kuin h‰n olisi enn‰tt‰nyt lopettaa er‰‰n aikomansa sotaretken, h‰n
saapuisi minun luokseni. Voit arvata tuskani. Minua Moabdariin
liitt‰neet siteet olivat nyt katkenneet, min‰ olisin voinut kuulua
Zadigille, mutta olinkin joutunut tuon raakalaisen valtaan! Vastasin
h‰nelle kaikella sill‰ ylpeydell‰, mink‰ arvoni ja tunteeni antoivat
minulle. Olen aina kuullut sanottavan taivaan suovan minun asemassani
oleville henkilˆille niin ylev‰n luonteen, ett‰ se yhdell‰ sanalla ja
yhdell‰ silm‰yksell‰ voi mit‰ syvimp‰‰n kunnioitukseen nˆyryytt‰‰ ne
uhkarohkeat, jotka uskaltavat sen unohtaa. Min‰ puhuin kuin kuningatar,
mutta minua kohdeltiin kuin seuraneiti‰. Suvaitsematta virkkaa minulle
sanaakaan hyrkanialainen sanoi mustalle eunukilleen, ett‰ olin ynse‰
nainen, mutta siit‰ huolimatta sangen soma. H‰n k‰ski h‰nen huolehtia
minusta ja panna minut noudattamaan lempivaimojensa ruokaj‰rjestyst‰,
jotta saisin tuoreemman ihonv‰rin ja siten miellytt‰isin h‰nt‰ enemm‰n
silloin, kun h‰n suvaitsisi suosiollaan minua kunnioittaa. Sanoin
h‰nelle tappavani itseni, mutta h‰n v‰itti nauraen, ettei sit‰ niin
vain itse‰‰n tapeta, mik‰li h‰n tunsi entisist‰ kokemuksistaan; ja niin
h‰n j‰tti minut kuten mies, joka on asettanut papukaijan h‰kkiins‰.
Millainen asema maailman ensimm‰iselle kuningattarelle, ja, suoraan
sanoakseni, syd‰melle, joka kuului Zadigille!"
H‰nen n‰in sanoessaan Zadig heitt‰ytyi h‰nen jalkoihinsa ja kasteli
niit‰ kyynelill‰‰n. Astarte nosti h‰net hell‰sti pystyyn ja jatkoi
seuraavasti:
"Olin siis raakalaisen vallassa, kilpailijattarenani hullu, jonka
kanssa yhteen minut oli teljetty. H‰n kertoi minulle seikkailunsa
Egyptiss‰. Min‰ p‰‰tin siit‰ kuvauksesta, jonka h‰n antoi sinusta,
aikaseikoista, dromedaarista, jolla olit l‰htenyt matkaan, ja muista
tiedoista, ett‰ juuri Zadig oli tapellut h‰nen puolestaan. Olin varma
siit‰ ett‰ olit Memfiiss‰ ja p‰‰tin paeta sinne itsekin. 'Kaunis
Missuf', sanoin h‰nelle, 'sin‰ olet paljon miellytt‰v‰mpi kuin min‰,
sin‰ hauskutat paljon paremmin kuin min‰ Hyrkanian ruhtinasta.
Helpota minulle paon mahdollisuutta, niin saat hallita yksin. Siten
teet minut onnelliseksi ja samalla p‰‰set irti vaarallisesta
kilpailijattaresta.' Missuf neuvotteli kanssani pakoni valmisteluista,
ja min‰ pujahdin sitten salaa tieheni er‰‰n egyptil‰isen orjattaren
kanssa.
"Olin jo l‰hell‰ Arabian rajaa, kun er‰s kuuluisa rosvo, nimelt‰
Arbogad, ryˆsti minut ja mˆi orjakauppiaille; ne toivat minut t‰h‰n
linnaan, jossa asuu herra Ogul. H‰n osti minut tiet‰m‰tt‰ kuka olin.
H‰n on hekumallinen ihminen, joka ei osaa muuta kuin syˆd‰ ja m‰ss‰t‰
ja joka uskoo jumalan l‰hett‰neen h‰net maailmaan vain syˆm‰‰n ja
juomaan. H‰nen ruhonsa on niin suunnaton ymp‰rysmitaltaan, ett‰ h‰n on
alituisessa tukehtumisen vaarassa. H‰nen l‰‰k‰rins‰, jolla ei ole juuri
mit‰‰n vaikutusta silloin, kun h‰nen ruuansulatuksensa on kunnossa,
hallitsee h‰nt‰ hirmuvaltiaan tavoin silloin, kun h‰n on syˆnyt
liiaksi. H‰n on uskotellut Ogulille parantavansa h‰net ruusuvedess‰
keitetyll‰ basiliskilla. Herra Ogul on luvannut k‰tens‰ palkinnoksi
sille orjattaristaan, joka tuo h‰nelle basiliskin. N‰et hyvin, etten
mitenk‰‰n est‰ heit‰ innokkaasti tavoittamasta t‰t‰ kunniaa. Enk‰ ole
milloinkaan v‰hemm‰n halunnut mokomaa elukkaa lˆyt‰‰ kuin nyt, kun
taivas on suonut minun j‰lleen n‰hd‰ sinut."
Nyt Astarte ja Zadig ilmaisivat toisilleen kaiken sen, mihin kauan
pid‰tetyt tunteet, kaiken sen, mihin heid‰n kovat kohtalonsa ja heid‰n
lempens‰ voivat haltioittaa nuo mit‰ jaloimmat ja syvimmin tuntevat
syd‰met; ja rakkauden hengett‰ret kantoivat heid‰n sanansa Venuksen
asunnoille saakka.
Naiset palasivat Ogulin luo mit‰‰n lˆyt‰m‰tt‰. Zadig esitytti itsens‰
h‰nelle ja lausui seuraavasti:
"Astukoon kuolematon terveys alas taivaasta huolehtimaan sinun
el‰m‰st‰si! Olen l‰‰k‰ri ja olen rient‰nyt luoksesi kuultuani huhun
sinun sairaudestasi, tuoden mukanani ruusuvedess‰ keitetyn basiliskin.
Se ei suinkaan merkitse sit‰ ett‰ aikoisin kanssasi naimisiin; pyyd‰n
sinua ainoastaan vapauttamaan tuon nuoren babylonilaisen orjattaren,
jonka ostit joku p‰iv‰ sitten; ja min‰ lupaan j‰‰d‰ orjaksesi h‰nen
sijastaan, jollei minun onnistu parantaa mahtavaa Ogul-herraa."
Ehdotus hyv‰ksyttiin. Astarte matkusti Zadigin palvelijan kera
Babyloniin, luvaten heti l‰hett‰‰ pikaviestin ilmoittamaan h‰nelle
kaikesta siit‰, mit‰ Babylonissa oli tapahtunut. Heid‰n j‰‰hyv‰isens‰
olivat yht‰ hell‰t kuin heid‰n j‰lleenn‰kemisens‰kin oli ollut.
J‰lleentapaamisen, samoinkuin eronkin hetki ovat el‰m‰n kaksi t‰rkeint‰
k‰‰nnekohtaa, kuten sanoo Zendin suuri kirja. Zadig rakasti
kuningatarta niin syv‰sti kuin h‰n vannoikin, ja kuningatar rakasti
Zadigia enemm‰n kuin rohkeni tunnustaakaan.
Sill‰ v‰lin Zadig puhui Ogulille n‰in:
"Hyv‰ herra, minun basiliskiani et voi syˆd‰; sen koko voiman t‰ytyy
tunkeutua sinuun ihohuokosista. Min‰ olen pannut sen pieneen, hyvin
pulleaan ja hienolla nahalla peitettyyn nahkaleiliin, jota sinun nyt
tulee kaikin voimin heitt‰‰ menem‰‰n, samalla kun min‰ heit‰n sen
sinulle joka kerta j‰lleen takaisin. Kun sen ohessa muutaman p‰iv‰n
noudatat ankaraa ruokaj‰rjestyst‰, niin saatpa n‰hd‰, mit‰ taitoni saa
aikaan."
Ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰ Ogul oli aivan pakahtua ja luuli kuolevansa
v‰symyksest‰. Toisena h‰n ei en‰‰ ollut yht‰ v‰synyt ja nukkuikin
paremmin. Kahdeksan p‰iv‰n per‰st‰ h‰n oli kaikin puolin yht‰ voimakas,
terve, kepe‰ ja iloinen kuin parhaina nuoruusvuosinaan.
"Sin‰ olet pelannut palloa ja ollut kohtuullinen", sanoi Zadig. "Tied‰
siis, ettei ole olemassakaan mit‰‰n basiliskia; ett‰ ihminen voi aina
hyvin, jos harrastaa kohtuullisuutta ja ruumiinliikuntoa, ja ett‰ taito
sovittaa kohtuuttomuutta yhteen terveyden kanssa on yht‰ per‰tˆn ja
typer‰ taito kuin viisasten kivi, t‰hdist‰ ennustaminen ja maagien
jumaluusoppi."
Ogulin ylil‰‰k‰ri, joka n‰ki, kuinka vaarallinen moinen mies oli
l‰‰ketieteelle, liittyi Ogulin henkiapteekkariin, l‰hett‰‰ksens‰
Zadigin etsim‰‰n basiliskia toisesta maailmasta. Niinp‰ h‰n, tultuaan
jo niin monesti rangaistuksi siit‰ ett‰ oli tehnyt hyv‰‰, oli taas
v‰h‰ll‰ joutua surman suuhun, koska oli parantanut ylh‰isen m‰ss‰rin.
H‰net kutsuttiin loistavalle aterialle. Toista ruokalajia tarjottaessa
h‰net oli myrkytett‰v‰; mutta jo ensimm‰isen aikana h‰n sai pikasanoman
kauniilta Astartelta. H‰n nousi nopeasti pˆyd‰st‰ ja l‰hti.
Kun kaunis nainen rakastaa sinua, sanoo suuri Zoroaster, niin selviydyt
aina pulasta t‰ss‰ maailmassa.