Setok ei en‰‰ voinut erota t‰st‰ miehest‰, joka oli t‰ynn‰ viisautta.
H‰n otti h‰net mukaansa Bassoran suurille markkinoille, miss‰ koko
asutun maailman suurimmat kauppamiehet tavallisesti kohtasivat
toisensa. Oli todella sangen lohdullista Zadigille n‰hd‰ niin paljon
eri seutujen ihmisi‰ kokoontuneina samaan paikkaan. H‰nest‰ tuntui kuin
koko ihmiskunta olisi ik‰‰nkuin suuri perhe, joka kokoontui Bassoraan.
Tulonsa j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ h‰n aterioi samassa pˆyd‰ss‰, miss‰ istui
myˆs er‰s egyptil‰inen, muuan Ganges-seudun intialainen, er‰s
Kathaymaan asukas, er‰s kreikkalainen ja muuan kelttil‰inen ynn‰ useita
muita muukalaisia, jotka lukuisilla Arabian merelle tekemill‰‰n
matkoilla olivat siin‰ m‰‰rin oppineet arabiaa, ett‰ voivat ottaa osaa
keskusteluun.
Egyptil‰inen n‰ytti kovin vihastuneelta.
"Mik‰ inhoittava maa onkaan t‰m‰ Bassora!" sanoi h‰n. "Minulle
kielt‰ydyt‰‰n t‰‰ll‰ lainaamasta tuhannen unssia kultaa maailman
parasta vakuutta vastaan."
"Kuinka niin?" kysyi Setok. "Millaista vakuutta t‰‰ll‰ ei ole
hyv‰ksytty tuota summaa vastaan?"
"T‰tini ruumista", vastasi egyptil‰inen. "H‰n oli paras nainen koko
Egyptiss‰; h‰n seurasi minua kaikkialla; h‰n kuoli matkalla, ja min‰
tein h‰nest‰ mahdollisimman kauniin muumion, jota vastaan minun
maassani olisi lainattu minulle niin paljon kuin vain olisin
halunnut.[30] Onpa todella kummallista, ettei t‰‰ll‰ tahdota lainata
minulle edes tuhatta unssia kultaa niin varmaa panttia vastaan."
Ja vimmastuneena h‰n oli juuri tarttumaisillaan oivalliseen keitettyyn
kanaan, kun intialainen k‰vi h‰nen k‰teens‰ ja huudahti tuskallisesti:
"Ah! mit‰ aiottekaan tehd‰?"
"Syˆd‰ t‰m‰n kanan", vastasi muumiomies.
"J‰tt‰k‰‰ se tekem‰tt‰!" sanoi intialainen. "Voisihan sattua, ett‰
t‰tivainajanne sielu olisi siirtynyt t‰h‰n kanaan, ettek‰ te suinkaan
tahdo antautua siihen vaaraan ett‰ sˆisitte t‰tinne.[31] Kanojen
keitt‰minen on luonnon julkeaa herjaamista."
"Mit‰ te sotkette t‰h‰n luontoa ja kanojanne?" kivahti kiukkuinen
egyptil‰inen. "Meh‰n palvomme h‰rk‰‰ ja kuitenkin me syˆmme
h‰r‰nlihaa".[32]
"Tekˆ palvotte h‰rk‰‰? Onko se mahdollista?" kysyi Gangeksen mies.
"Ei mik‰‰n ole sen mahdollisempaa", vastasi toinen. "Jo
satakolmekymment‰viisi tuhatta vuotta me olemme tehneet niin, eik‰
kukaan meist‰ ole v‰itt‰nyt sit‰ vastaan."
"Vai satakolmekymment‰viisi tuhatta vuotta!" ihmetteli intialainen.
"Lasku tuntuu hieman liioitetulta. Vastahan Intiakin on ollut asuttuna
kahdeksankymment‰ tuhatta vuotta, ja me kuitenkin varmasti olemme
teid‰n esi-isi‰nne. Ja Brahma[33] on kielt‰nyt meit‰ syˆm‰st‰
h‰r‰nlihaa jo ennenkuin teid‰n p‰‰h‰nne pisti asettaa h‰r‰t alttarille
ja paistinvartaaseen."
"Tuo teid‰n Brahmanne on todella miellytt‰v‰ el‰in meid‰n
Apis-h‰rk‰‰mme verrattuna", sanoi egyptil‰inen. "Mit‰ yht‰ suurta on
siis teid‰n Brahmanne saanut aikaan?"
"H‰n se on opettanut ihmiset lukemaan ja kirjoittamaan, ja h‰nelle on
koko maailma kiitollisuudenvelassa shakkipelist‰", vastasi bramiini.
"Te erehdytte", sanoi er‰s kaldealainen, joka istui h‰nen vieress‰‰n.
"Ainoastaan Oannes-kala on suorittanut niin suuria hyvi‰tˆit‰, ja
siksip‰ tuleekin osottaa kunnioitusta yksin h‰nelle. Jokainen voi sanoa
teille, ett‰ se oli jumalallinen olento, jolla oli kultainen pyrstˆ ja
kaunis ihmisp‰‰, ja ett‰ se joka p‰iv‰ nousi vedest‰ maalle
saarnatakseen kolme tuntia kerrallaan. H‰nell‰ oli useita poikia,
joista kaikista tuli kuninkaita, kuten jokainen tiet‰‰. Minulla on
muassani h‰nen kuvansa, ja min‰ kunnioitan sit‰ kuten tulee ja
sopii.[34] H‰r‰nlihaa saa kukin syˆd‰ niin paljon kuin haluttaa, mutta
on varmasti mit‰ suurinta jumalattomuutta keitt‰‰ ruuaksi kaloja.
Muutoinkin te molemmat olette liian ep‰jaloa ja liian nuorta
alkujuurta, voidaksenne ollenkaan ruveta kanssani kiistelem‰‰n. Egyptin
kansa on vain satakolmekymment‰viisi tuhatta vuotta vanha ja
intialaiset kerskuvat vain kahdeksastakymmenest‰ tuhannesta vuodesta,
kun sen sijaan meid‰n ajanlaskumme ulottuu nelj‰tuhatta vuosisataa
taaksep‰in. Uskokaa minua, luopukaa hulluluksistanne, ja min‰ annan
jokaiselle teist‰ kauniin Oannes-kalan kuvan."
Nyt puuttui puheeseen Kambalun mies ja sanoi:
"Min‰ kunnioitan suuresti egyptil‰isi‰, kaldealaisia, kreikkalaisia,
kelttil‰isi‰, Brahmaa, Apis-h‰rk‰‰ ja kaunista Oannes-kalaa. Kenties
sittenkin Li eli Tien,[35] miten h‰nt‰ nyt kutsuttaneenkaan, vastaa
hyvin teid‰n h‰rki‰nne ja kalojanne. Min‰ en puhu mit‰‰n maastani, joka
on yht‰ suuri kuin Egypti, Kaldea ja Intia yhteens‰. Samoin en kiistele
vanhuudestamme, koska on aivan kylliksi, ett‰ on onnellinen, eik‰
merkitse juuri mit‰‰n se, ett‰ on ikivanhaa juurta. Mutta jos on
kysymys ajanlaskusta, niin voin v‰itt‰‰, ett‰ koko Aasia k‰ytt‰‰ meid‰n
ajanlaskuamme ja ett‰ meill‰ oli sangen hyvi‰ almanakkoja jo aikoja
ennen, kuin Kaldeassa viel‰ tunnettiinkaan luvunlaskua."
"Te kaikki, niin monta kuin teit‰ onkin, olette perin tiet‰m‰ttˆmi‰",
huudahti kreikkalainen. "Ettekˆ te siis tied‰, ett‰ kaaos on kaiken
alku ja ett‰ vain muoto ja aine yhdess‰ ovat antaneet maailmalle sen
nykyisen tilan?"
Kreikkalainen puhui pitk‰lti, kunnes h‰net vihdoin keskeytti
kelttil‰inen, joka muiden kinastellessa oli juonut runsaasti ja nyt
luuli itsens‰ viisaammaksi kuin kaikki muut yhteens‰. Kiroten h‰n
vakuutti, ett‰ vain Teutath ja tammi-misteli olivat mainitsemisen
arvoisia; ett‰ h‰nell‰ aina oli misteli‰ taskussaan; ett‰ h‰nen
esi-is‰ns‰ skyyttalaiset olivat ainoat kelpo miehet, joita koskaan oli
ollut maailmassa; ett‰ he tosin joskus olivat syˆneet ihmisi‰, mutta
ett‰ se ei suinkaan est‰nyt pit‰m‰st‰ h‰nen kansaansa mit‰ suurimmassa
arvossa; ja ett‰ h‰n loppujen lopuksi, jos joku rohkenisi puhua pahaa
Teutathista, opettaisi t‰lle ihmistapoja.
Riita alkoi k‰yd‰ kiivaaksi, ja Setok pelk‰si jo hetke‰, jolloin
pˆyd‰ss‰ veri vuotaisi. Silloin nousi vihdoin Zadig, joka koko
kiistelyn ajan oli pysynyt ‰‰neti. H‰n k‰‰ntyi ensiksi kelttil‰iseen,
joka n‰ytti raivoisimmalta. H‰n myˆnsi h‰nen olleen oikeassa ja pyysi
h‰nelt‰ tammi-misteli‰. H‰n kehui kreikkalaisen kaunopuheisuutta ja
tyynnytti siten v‰hitellen kaikki kiihtyneet mielet. Kathayn miehelle
h‰nen tarvitsi v‰himmin puhua, koska t‰m‰ oli ollut j‰rkevin koko
joukosta. Lopuksi h‰n lausui heille:
"Hyv‰t yst‰v‰t! Te ryhdyitte riitelem‰‰n aivan turhasta, sill‰
oikeastaan te kaikki olette samaa mielt‰."
T‰m‰ v‰ite sai aikaan kovan h‰lin‰n.
"Eikˆ ole totta", sanoi h‰n kelttil‰iselle, "ett‰ te ette palvo t‰t‰
misteli‰, vaan h‰nt‰, joka on tehnyt sek‰ mistelin ett‰ tammen?"
"Niinp‰ kyll‰kin", vastasi kelttil‰inen.
"Ja te, herra egyptil‰inen, kunnioitatte n‰ht‰v‰sti er‰‰n erityisen
h‰r‰n hahmossa sit‰, joka on antanut teille h‰r‰t?"
"Se on totta", myˆnsi egyptil‰inen.
"Oannes-kala", jatkoi h‰n edelleen, "on varmaan v‰hemm‰n arvoinen kuin
se, joka on tehnyt meret ja kalat."
"Aivan niin", sanoi kaldealainen.
"Intialainen ja Kathayn mies", lis‰si Zadig, "tunnustavat kuten tekin
korkeimman alkuperusteen. Tosin en ole oikein t‰ydellisesti ymm‰rt‰nyt
niit‰ ihmetelt‰vi‰ asioita, joita kreikkalainen esitti, mutta olen
kuitenkin varma siit‰, ett‰ h‰nkin tunnustaa korkeimman olennon, josta
muoto ja aine ovat riippuvaisia."
Kreikkalainen, jota muut ihmetteliv‰t, sanoi, ett‰ Zadig oli sangen
hyvin tajunnut h‰nen ajatuksensa.
"Te olette siis kaikki samaa mielt‰", toisti Zadig, "eik‰ siis ole
olemassa mit‰‰n riidan aihetta."
Kaikki syleiliv‰t h‰nt‰.
Myyty‰‰n kalliista hinnasta tavaransa Setok palasi Zadigin kanssa oman
heimonsa luo. Perille saavuttuaan sai Zadig tiet‰‰, ett‰ h‰net oli
h‰nen poissa ollessaan haastettu oikeuteen ja tuomittu poltettavaksi
hiljaisella tulella.