Kuningas Moabdarin aikana eli Babylonissa er‰s nuori mies nimelt‰
Zadig. H‰nen hyv‰t synnynn‰iset luonnonlahjansa oli kasvatus
t‰ydent‰nyt. Vaikka h‰n olikin rikas ja nuori, niin h‰n osasi hillit‰
intohimonsa. H‰n ei himoinnut mit‰‰n; h‰n ei tahtonut aina olla
oikeassa, ja h‰n osasi pit‰‰ arvossa toisten heikkouksia. Oli
ihmeellist‰ n‰hd‰, ett‰ h‰n, niin nerokas kuin olikin, ei koskaan
kohdistanut ivaansa noihin perin haihatteleviin, lˆyhiin ja meluaviin
lausuntoihin, noihin julkeihin panetteluihin, noihin tyhmiin
arvosteluihin, noihin karkeihin pilapuheisiin, tuohon tyhj‰‰n
sanatulvaan, joka Babylonissa kulki keskustelun nimell‰. H‰n oli
oppinut Zoroasterin[8] ensimm‰isest‰ kirjasta, ett‰ itserakkaus on kuin
tuulella t‰ytetty pallo, josta myrskyt syˆksyv‰t ulos, kun siihen
pist‰‰ rei‰n. Zadig ei myˆsk‰‰n kerskunut halveksivansa naisia tai
ylpeillyt heid‰n voittamisestaan. H‰n oli jalomielinen; h‰n ei pel‰nnyt
voittaa puolelleen kiitt‰m‰ttˆmi‰kin, noudattaen siin‰ Zoroasterin
ylev‰‰ neuvoa: "Kun syˆt, niin anna ruokaa koirillekin, vaikka ne
purisivatkin sinua."
H‰n oli myˆs mahdollisimman viisas, sill‰ h‰n pyrki el‰m‰‰n viisasten
seurassa. Vanhain kaldealaisten oppeihin perehtyneen‰ h‰n tiesi luonnon
peruslaeista niin paljon kuin silloin niist‰ yleens‰ tiedettiin, Ja
tunsi metafysiikkaa siin‰ m‰‰rin kuin niin‰ aikoina sit‰ tunnettiin,
toisin sanoen sangen niukasti. H‰n oli varmasti vakuuttunut siit‰, ett‰
vuosi, huolimatta h‰nen aikansa uudesta filosofiasta, sis‰lsi 365
kokonaista ja lis‰ksi nelj‰nneksen p‰iv‰‰, ja ett‰ aurinko sijaitsi
maailman keskipisteess‰. Ja kun ylimaagit[9] loukkaavan kopeasti
sanoivat h‰nelle, ett‰ h‰nell‰ oli v‰‰r‰t mielipiteet, ja ett‰ h‰n
niinmuodoin oli valtion vihollinen, jos uskoi auringon kiert‰v‰n
itsens‰ ymp‰ri ja vuodessa olevan kaksitoista kuukautta, niin h‰n oli
vaiti, osoittamatta vihastusta tai ylenkatsetta.
Omistaessaan suuret rikkaudet ja siis myˆs paljon yst‰vi‰, hyv‰n
terveyden ja miellytt‰v‰n ulkomuodon, oikeaan osuvan ja maltillisen
ymm‰rryksen, ylev‰n ja vilpittˆm‰n syd‰men, Zadig luuli voivansa olla
onnellinen. H‰n aikoi menn‰ naimisiin Semiran kanssa, joka kauneutensa,
syntyper‰ns‰ ja varallisuutensa t‰hden oli Babylonin enimmin toivottu
neito. H‰n tunsi t‰t‰ kohtaan puhdasta ja voimakasta kiintymyst‰, ja
Semira puolestaan rakasti h‰nt‰ kiihke‰sti.
Se onnellinen hetki, jonka tuli heid‰t yhdist‰‰, oli jo aivan l‰hell‰,
kun he kerran, k‰yskelless‰‰n yhdess‰ er‰‰n Babylonin portin luona,
Eufratin rantaa koristavien palmujen varjossa, n‰kiv‰t miekoilla ja
jousilla varustettujen miesten tulevan heit‰ kohti. Ne olivat nuoren
Orkanin, er‰‰n ministerin veljenpojan, k‰tyrej‰, jolle h‰nen set‰ns‰
imartelijat olivat uskotelleet, ett‰ kaikki oli h‰nelle luvallista.
H‰nell‰ ei ollut rahtuakaan Zadigin suloudesta ja hyveist‰, mutta
luullen olevansa paljoa korkeammalla h‰n oli kiukuissaan siit‰, ett‰
h‰net oli syrj‰ytetty. T‰m‰ mustasukkaisuus, joka johtui yksinomaan
h‰nen turhamaisuudestaan, saattoi h‰net siihen luuloon, ett‰ h‰n muka
hurjasti rakasti Semiraa. Niinp‰ h‰n tahtoikin ryˆst‰‰ h‰net. Rosvot
k‰viv‰t Semiraan k‰siksi, viel‰p‰ raa'assa kiihkossaan haavoittivat
h‰nt‰ ja vuodattivat tuon suloisen olennon verta, jonka pelkk‰
n‰keminen olisi voinut hellytt‰‰ itse Immaus-vuoren tiikeritkin.
Semira parkui syd‰nt‰viilt‰v‰sti, valittaen:
"Voi rakas sulhoni! Minut riistet‰‰n silt‰, jota min‰ jumaloin!"
H‰n ei v‰litt‰nyt rahtuakaan omasta vaarastaan; h‰n ajatteli ainoastaan
rakasta Zadigiaan. T‰m‰ taas sill‰ v‰lin puolusti h‰nt‰ kaikella sill‰
voimalla, jonka miehuus ja rakkaus antavat. Apunaan vain kaksi orjaansa
h‰n lopulta ajoi rosvot pakoon ja vei verisen ja taintuneen Semiran
t‰m‰n kotiin. Siell‰ neito avasi silm‰ns‰, n‰ki vapauttajansa ja
lausui:
"Oi Zadig! Ennen rakastin min‰ sinua sulhasenani; nyt min‰ rakastan
sinua lis‰ksi kunniani ja el‰m‰ni pelastajana."
Milloinkaan ei mik‰‰n syd‰n ole ollut kiitollisempi kuin Semiran;
milloinkaan ei hurmaavampi suu ole tulkinnut hellempi‰ mielenv‰reit‰
niill‰ tulisilla sanoilla, joita innoittaa suurimman hyv‰ntyˆn tunne ja
puhtaimman rakkauden suloisin hurmaus. -- Semiran vamma oli
v‰h‰p‰tˆinen ja parani pian. Zadig oli vaarallisemmin haavoitettu;
nuoli oli tehnyt h‰neen syv‰n haavan silm‰n l‰helle. Semira rukoili
lakkaamatta jumalia tekem‰‰n h‰nen rakastettunsa terveeksi. H‰nen
silm‰ns‰ olivat p‰iv‰t p‰‰st‰‰n ja yˆt l‰peens‰ t‰ynn‰ kyyneli‰: h‰n
odotti sit‰ hetke‰, jolloin Zadig voisi taas iloita h‰nen
n‰kemisest‰‰n; mutta haavoitettuun silm‰‰n kohonnut paise saattoi
pelk‰‰m‰‰n pahinta. Siksip‰ l‰hetettiin Memfiist‰ saakka hakemaan
kuuluisaa l‰‰k‰ri‰ Hermest‰, joka saapuikin suuren seurueen kera. T‰m‰
k‰vi sairaan luona ja julisti, ett‰ h‰n tulisi kadottamaan toisen
silm‰ns‰. Viel‰p‰ h‰n ennusti p‰iv‰n ja hetkenkin, jolloin tuo
onnettomuus tapahtuisi.
"Jos se olisi ollut oikea silm‰", lausui h‰n, "niin olisin voinut sen
parantaa; mutta vasemman silm‰n vammat ovat parantumattomat."
Koko Babylon surkutteli Zadigin kohtaloa ja samalla ihmetteli Hermeen
syv‰llist‰ viisautta. Kahta p‰iv‰‰ myˆhemmin paise puhkesi itsest‰‰n,
ja Zadig parani t‰ydellisesti. Hermes sepitti nyt kirjan, jossa h‰n
todisteli, ettei h‰nen olisi pit‰nyt parantua. Zadig ei sit‰ lukenut;
mutta niin pian kuin voi l‰hte‰ ulos h‰n valmistausi k‰ym‰‰n sen luona,
joka oli h‰nen el‰m‰nonnensa toivona ja jota varten yksin h‰n halusi
s‰ilytt‰‰ silm‰ns‰. Semira oli jo kolme p‰iv‰‰ ollut maalla. Tiell‰
kuuli Zadig t‰m‰n kauniin naisen ‰‰nekk‰‰sti julistaneen, ett‰ h‰n
tunsi voittamatonta vastenmielisyytt‰ silm‰puolia kohtaan, ja sent‰hden
h‰n viime yˆn‰ oli mennyt Orkanin vaimoksi. T‰st‰ uutisesta Zadig meni
tainnoksiin. H‰nen tuskansa vei h‰net haudan partaalle. H‰n oli kauan
sairaana. Vihdoin kuitenkin j‰rki p‰‰si voitolle surusta, viel‰p‰
kaiken sen kamaluus, mit‰ h‰n oli kokenut, oli omiaan h‰nt‰
lohduttamaankin. H‰n sanoi:
"Koska olen saanut kokea niin julmaa oikullisuutta hovissa kasvaneen
neidon puolelta, niin tahdon valita itselleni vaimon keskis‰‰dyst‰."
H‰n valitsi Azoran, kaupungin j‰rkevimman ja jalosyntyisimm‰n neidon,
ja nai h‰net. Yhden kuukauden h‰n sitten eli t‰m‰n kanssa mit‰
suloisimmassa lemmen hurmassa. Vaimossaan h‰n huomasi ainoastaan jonkin
verran kevytmielisyytt‰ ja melkoista taipumusta pit‰m‰‰n aina parhaiten
kasvatettuja nuoria miehi‰ samalla myˆs kaikista nerokkaimpina ja
kunnollisimpina.