Nikolaus Orsini, Nolan kreivi, keski-ikäinen ylimys, saapuu vasemmalta
kasvoillaan harmistunut ilme.
KREIVI (äänten sorinan nopeasti lakattua; olkapäitään kohauttaen).
Kuningattaren mieli on jälleen maassa. Turhaan se näyttää pyrkivän
lentoon... (Hieman ironisesti.) Ei ole enää ilmaa siipien alla.
ERÄS RITARI. Tjaa, nelisenkymmentä vuotta ei ole vielä sinänsä
mikään vaara. Mutta vaarallinen ikä naisen harteilla kykenee kyllä
kasvattamaan, kun hyvin sattuu, vaikka petolinnun siivet. (Naiset
kuhisevat ja hymyilevät.)
TRUBADUURI. Tai haukan ja haaskan vuorotellen, aina kuun kiertojen
mukaan... (Naiset purskahtavat nauramaan, miehet hohottavat.)
ERÄS RITARI. Ja jos kasvavat anjoulaiseen malliin, niin ilmaa
kyllä riittää, kun vain on saalis näkyvissä. Se on nähty Provencen
kreivikunnissa, Unkarin valtaistuimella ja Neapelin palatseissa, missä
ikinä he valtikkaa pitelevät.
KREIVI (itsekseen; painavasti). Liiaksikin nähty. (Kaikille.) Mutta...
minulta ei riitä aikaa tänne. Kuningattaren ärtyisen mielen jätän
teidän huoleksenne.
TRUBADUURI (on hypännyt taustan portaikolle; puoliksi laulaen; nopeasti
ja nokkelasti).
Ei syytä huoleen!
Joka miehenpuoleen
hän kohta suuttuu
tai kiinni juuttuu
ja uudeks muuttuu.
(Naurua.)