Se Saladinin palatsin huone, mihin vielä näkyvissä olevat
rahapussit kannettiin.
SALADIN sekä kohta jälkeenpäin muutamia MAMELUKKEJA.
SALADIN (astuessaan sisään).
Siin' on ne rahat vielä! Eikä kukaan
voi löytää dervishiä. Shakkipöytään
kai jonnekin hän lienee joutunut,
kun itsensä niin unhoittaa, -- mua miksei
siis unhoittais? -- Mut olkoon! -- Mitä nyt?
ERÄS MAMELUKKI.
Sanoma hyvä, herra! Iloitse!
Kahirast', onni myötään, karavaani
jo saapuu! Verot seitsenvuotiset
tuo rikkaan Niilin rannan.
SALADIN.
Hyvä! Mulle
todella sanantuoja mieluisa
oot, Ibrahim! Ah, vihdoin, viimeinkin!
Hyvästä sanomastas kiitos, kiitos!
MAMELUKKI (odottaen, itsekseen).
No, anna, anna!
SALADIN.
Mitä odotat?
Saat mennä.
MAMELUKKI.
Mieluisalle ei siis muuta?
SALADIN.
Ja mitä muuta?
MAMELUKKI.
Mitään hyvikettä
sanoman hyvän tuoja eikö saa?
Mä ensimäinen oonko siis, jonk' oppi
Saladin vihdoin sanoin palkitsemaan!
Vaan kunniaksi sekin: ensimäinen,
hän jolle oli saita!
SALADIN.
Ota siis
tuo kukkaro!
MAMELUKKI.
Ei, nyt en ota, vaikka
jo kaikki antaisit!
SALADIN.
Kas uhmaajaa! --
Saat tuosta kaksi! -- Totta tuoko? -- menee?
Mua jalomielisemmäks jäikö hän?
Varmaanhan hälle hylkääminen tää
on karvaampaa kuin mulle antaminen. --
Hoi, Ibrahim! -- Näin iän lopulla
mi saakin minut uudeks yrittämään
yht' äkkiä! Jos Saladin ei tahdo
Saladinina kuolla, miksei siis
Saladinina elä hän!
TOINEN MAMELUKKI.
No, herra?
SALADIN.
Jos tulet sanomaan...
TOINEN MAMELUKKI.
Ett' Egyptistä
jo kuormasto on tullut!
SALADIN.
Tiedän jo.
MAMELUKKI.
Kuitenkin myöhästyinkö!
SALADIN.
Miten niin?
Tuost' ota hyvän tahtos palkkioksi
yks kukkaro -- tai kaksi!
MAMELUKKI.
Summa kolme!
SALADIN.
Niin, laskea jos osaat. -- Ota pois!
MAMELUKKI.
Viel' eräs kolmas tulee kai, -- jos muutoin
vaan voi.
SALADIN.
Miks ei?
MAMELUKKI.
Niin, katsos, niskansa
on voinut taittaa hän! Me kolme näes
tulosta kuormain varmuuden kun saimme,
kaikk' oikopäätä tiehemme! Vaan nopein,
hän lankee, niin mä etumaiseks joudun,
siin' asti kaupunkiin myös pysyen;
vaan kadut Ibrahim, tuo veijari,
paremmin tunsi.
SALADIN.
Oh, vai lankes yksi!
Ratsasta toki ystävääsi vastaan!
MAMELUKKI.
Sen kyllä teenkin! -- Ja jos elää hän,
niin puolet tästä kukkarost' on hänen. (Poistuu.)
SALADIN.
Kas siinäkin vain jalo, kelpo mies!
Noin kunnon mamelukkeja kell' onkaan?
Ja aatelia kai saan ma, että itse
heit' esimerkilläin oon kasvattanut? --
Pois aikees, heitä hyväks lopuksi
johonkin muuhun vielä totuttaa.
KOLMAS MAMELUKKI.
Sulttaani!
SALADIN.
Sinäkö se syöksyit nurin?
MAMELUKKI.
En. Tuon vain sanan, että ratsailt' astuu
emiiri Mansor, päämies kuormaston ..
SALADIN.
Tuo hänet heti tänne! -- Kas, siin' on hän!