CATHERINE: Nyt ymmärrän.
GASTON: Näittekö hänet?
CATHERINE: Suuri, roteva?
GASTON: Ja se on?
CATHERINE: Upseeri.
GASTON: Se mieskö.
CATHERINE: Ei, se sikari.
GASTON: Mutta hän sitten?
CATHERINE: En tunne.
GASTON: Käykö hän usein.
CATHERINE: Joka päivä.
GASTON: Minun poissa ollessaniko.
CATHERINE: Se on mahdollista.
GASTON: Jättäkää minut! (putoo istumaan) minun vaimoni häpäisee
itsensä.
CATHERINE, (palaa takaisin hiljaa hiipien): Minä olen aina luullut,
että hän käy kolmannessa kerroksessa sen neidin luona, joka kirjoittaa.
GASTON: Se ei ole totta!
CATHERINE: Mutta minä en ole koskaan häneltä mitään kysynyt, sillä hän
myrkyttää sikarillaan koko ilman täällä.
GASTON, (nousee ylös): Sikari! niin, hyi!
CATHERINE: Ja minä joka en voi sietää sitä, mieheni ei polta koskaan.
GASTON: Siinä hän tekee oikein! (menee huoneeseen vasemmalle ja
vainuu).
CATHERINE: En tiedä onko herra minun mieltäni, mutta minä ajattelen
että sikari on vuosisatamme haava. Oo, hyvä Jumala, mies joka polttaa
on inhottava -- --.
GASTON: Ah, hyi! Sentähden hän tänä aamuna -- -- Tournon'n kadulla.
(Catherinelle) Catherine!
CATHERINE: Mitä herra haluaa?
GASTON: Oliko minun vaimoni tänä aamuna kaupungilla?
CATHERINE: Kyllä! aivan salavihkaa.
GASTON: Käyköhän näin usein?
CATHERINE: Joka päivä.
GASTON: Tiedätkö minkätähden?
CATHERINE: Silmäneuloja ostamaan niinkuin hän sanoo (itsekseen) minä
menen tieheni, sillä hän pyörivine silmineen rupeaa pelottamaan minua.
GASTON: Silmäneuloja! katkerata pilkkaa! (huutaa) Catherine!
CATHERINE: Mitä herra tahtoo?
GASTON: Mene tiehesi!
CATHERINE, (itsekseen): Hän sinuttelee minua, missä me olemme tulleet
lähemmin tutuiksi (poistuu).