Palattuani sisään tapasin mr. Clarckin. Hänen hienot vaatteensa ja
komea vartalonsa olivat paljon ennättäneet muuttua. Kädet ja kasvot
olivat naarmuiset ja rupiset sekä likaiset. Hän oli ollut vetäjän
opissa ja näytti siltä, ettei oppi ollut häntä "ojaan kaatanut".
-- Mr. West! Me tiedämme tuon kirjeenne sisällön. Fred ja Mack
toivovat pääsevänsä kahdeksanteen työpiiriin. Jos niin on, toivon,
että otatte minutkin siihen. Uskon, että olette siksi gentlemanni,
ettette kiinnitä huomiota ensimmäiseen kohtaamiseemme. Silloin en
muistanut, mitä isäni isä, yhdeksänkymmentävuotias, sanoi minulle
ennen kuolemaansa: "Älä pelkää työtä, oli se minkälaista tahansa,
vaikka tiedätkin periväsi paljon rahaa."
-- Koska tässä majassa on neljä makuusijaa, on neljäs teitä varten.
Asia on siis selvä, sanoin.
Toverit saattoivat minut Lauricochan taloon, jossa nukuin sen
yön. Seuraavana aamuna menin taas leiriin, söin aamiaiseni
"kahdenkymmenen" luona ja ilmoittauduin työhön. Toverit pääsivät
ehdotuksestani kahdeksanteen työpiiriin. Kun illalla tulimme kotiin,
oli vuoteissamme oikeat makuuvaatteet; Chimb oli ne hankkinut.
Nukuimme ensimmäisen yömme kuninkaallisesti. Jo viikon kuluessa opin
tuntemaan Charles Clarckin. Hän oli ahkera ja työssään totinen,
ei säästänyt itseään, vaan raatoi väkevänä miehenä kahden edestä.
Hän oli hyväpäinen ja samalla käytännöllinen. Kun oli lomahetki --
näitä kyllä oli ani harvoin -- oli hän iloinen. Tuosta miehestä se
insinööri tulee, ajattelin itsekseni. Meistä neljästä, jotka asuimme
mielestämme kuin palatsissa ja olimme todellisia ystäviä, oli Charley
ainoa joka tulevaisuutensa vuoksi harjoitteli ja raatoi maapallon
etäisimmässä kolkassa. Me muut olimme seikkailijoita.
Fredrik Furstenow oli keskikokoinen, normaalirakenteinen, tumma,
hauskan näköinen ja teräväpäinen nuorukainen. Luonteeltaan hän
oli säästäväinen. Hän oli palvellut asevelvollisena Saksan
sotalaivastossa ja karannut. Siitä syystä hän piiloitteli ja karttoi,
mikäli mahdollista, saksalaisia laivoja. Hän oli ollut terveydeltään
heikko, mutta päästyään isänmaansa ankarasta ja armottomasta
merisotapalveluksesta hän toipui kutakuinkin terveeksi.
Mack Henderson, Aberdeenista, Skotlannista, oli lyhyenläntä, tanakka,
leveäharteinen nuorukainen. Hän mahtoi olla vanhaa skandinavilaista
syntyperää, koska oli valkoverinen ja vaaleatukkainen, ja nimikin
viittasi siihen. Hän ei ollut mikään kirjanoppinut, mutta sitä
käytännöllisempi. Hän oli luullakseni hyvä merimies; ainakin hän
rakasti merta, koskapa puhui merielämästä sen vähän, mitä yleensä
puhui. Toveruksista neljäs olin minä.