Ruotsalaisen alku Runebergiltä: _säg mig, du lilla fogel_; mitet kun
edellisellä, ja siis seuraavaisesti laulumittoihin jakautuva:
Tee -- vasta -- kin pe- -- säsi
Li- -- ki pi- -- hoa- -- ni,
Ja -- tyyty- -- mään o- -- peta
Mua -- myös o- -- saha- -- ni!
Runomitteen tapaan rakennettuna kuuluvat jaksot:
Mutt' -- aamu- -- hetkin -- heiltä
I- -- lo on -- kauka- -- na,
Si- -- nä kun -- unen -- päivän
A- -- lotat -- laulul- -- la.
Korkojen jälkeen tehtynä nämät jaksot kuuluisivat näin:
Mutt' aamuhetkin heiltä
On ilo kaukana,
Kun sinä uuen päivän
Taas alat laululla.
Mutta semmoisellapa rakennuksella tulisivat sanat: _ilo, sinä,
alat_ laulaessa sortumaan ja kuulumaan melkein kun _iilo, siinä,
aalat_, elikkä i'lo, si'nä, a'lat, merkitsevä merkki _'_ jotain
täytettä vierellisten äänikkeen ja kerakkeen välillä. Tämä ja
edellinen laulu taitaan mitteensä vuoksi laulaa, kun tuttu
ruotsalainen laulu: _jag minns den ljufva tiden_.