Sano'pa laululintu.
Selitä sirkkunen,
Mitenkä niin sinulla
Yhä' rinta riemuinen!
Varahin aamusilla
Iloisen äänesi
Mä kuulen, iltasilla
Suloisen soittosi.
Pesäsi kyll' on pieni
Ja tyhjä aittasi,
Vaan yhtä kaikki ompi
Iloinen mielesi.
Sä huolta huomisesta
Et tieä' ensinkään,
Jos pienintä palaista
Ei eineheksikään.
On monta, joill' on aitat
Eloa täynnänsä,
Käsissä maat ja vallat,
Ja ruunut päässänsä,
Mutt' aamuhetkin heiltä
Ilo on kaukana,
Sinä kun uuen päivän
Alotat laululla.
On paljoa parempi
Tok' onni ihmisen,
Ja kuitenkin osaansa
On tyytymätön hän!
Hän saattaisi sinulta
Jos hengen ottoa',
Ja kuitenki sä kiität --
Hän moittii onnea.
Oh miksipä hän aina
On niin nurehtiva,
Kun kaikki ansiotta
On saanut luojalta!
Ja miksi toisinansa
Hän viel' isostelee,
Kun aina tyytymättä
Yhä vajaelee!
Ah laula, laula, lintu,
Ylistä onneas!
En huokauksillani
Seota' lauluas.
Tee vastakin pesäsi
Liki pihoani,
Ja tyytymään opeta
Mua myös osahani!