Madonna Francesca, jota eräs Rinuccio ja eräs Alessandro
rakastavat, ei rakasta heitä kumpaakaan. Hän panee ovelasti
toisen menemään kuolleena hautaan ja toisen tuomaan ruumiin
haudasta, ja kun he eivät voi tehdä sitä työtä loppuun,
niin hän karistaa heidät kimpustaan.
Kerronpa nyt, että Pistojan kaupungissa oli ennen sangen kaunis
leskinainen, jota kaksi meidän firenzeläistämme, jotka oleskelivat
siellä maanpaossa, toinen nimeltä Rinuccio Palermini ja toinen
Alessandro Chiarmontesi, rakastivat tavattomasti, sattumalta häneen
tutustuneina ja tietämättä mitään toisistaan. Ja kumpikin heistä
toimiskeli salaa mikäli suinkin voi saavuttaaksensa hänen rakkautensa.
Tätä ylimysnaista, jonka nimi oli Francesca de' Lazari, suututtivat he
kumpikin sangen usein lähettämällä hänen luokseen pyytelijöitä ja
hänelle kirjeitä, joille hän varomattomasti kyllä kallisti ensin
korvaansa. Mutta kun hän sitten tahtoi viisaasti peräytyä, eikä muuten
voinut, niin johtui hänen mieleensä heidän kiusastaan päästäkseen
viimein eräs hyvä ajatus. Ja se oli, että hän päätti vaatia heiltä
palvelusta, jota hän ei arvellut heidän kummankaan hänelle tekevän,
vaikka se olisikin mahdollinen. Ja elleivät he sitä tekisi, niin olisi
hänellä kunniallinen tai todennäköinen tekosyy olla heidän anomuksiaan
kuuntelematta. Ja suunnitelma oli seuraava:
Sinä päivänä, jolloin hänen mieleensä johtui tämä ajatus, oli
Pistojassa kuollut mies, jota, vaikka hänen esi-isänsä olivatkin
aatelisia, pidettiin huonoimpana ihmisenä mitä lienee elänyt ei
ainoastaan Pistojassa, vaan koko maailmassa. Ja sitäpaitsi oli hän
eläessään niin rujo ja kasvoiltaan ruma, että se, joka ei häntä
tuntenut, olisi peljännyt häntä ensi kertaa hänet nähdessään. Ja tämä
mies oli haudattu erääsen hautaan minoriittien kirkon ulkopuolelle.
Sen seikan arveli nyt leskivaimo olevan suureksi eduksi hänen
aikeelleen.
Siksi sanoi hän eräälle palvelijattarelleen: Sinä tiedät harmin ja
vaivan mitä nuo kaksi firenzeläistä, Rinuccio ja Alessandro, minulle
joka päivä tuottavat pyynnöillään. Mutta minä en ole taipuvainen
antamaan heille rakkauttani, ja karistaakseni heidät kimpustani sekä
niiden suurten vakuutusten vuoksi, joita he tekevät, olen nyt päättänyt
koetella heitä eräässä asiassa, jota he uskoakseni varmasti eivät tee.
Ja niin pääsen tästä kiusaamisesta. Ja kuule, millä tavoin. Sinä
tiedät, että tänä aamuna haudattiin minoriitti-munkkien kirkon luo
Scannadio eli Jumalan-kaulan-leikkaaja (se oli nimeltään tuo kelvoton
mies, josta yllä olemme puhuneet). Häntä pelkäsivät jo elävänäkin,
saati sitten kuolleena, tämän kaupungin rohkeimmatkin miehet, kun he
hänet näkivät. Ja sentähden mene ensin salaa Alessandron luo ja sano
hänelle: Madonna Francesca lähetti sanomaan, että nyt on hetki tullut,
jolloin sinä voit saada hänen rakkautensa, jota olet niin kauan
himoinnut, ja päästä, jos tahdot, hänen luokseen, seuraavalla tavalla.
Eräs hänen sukulaisensa kuljettaa jostakin syystä, jonka sitten saat
tietää, tänä yönä hänen taloonsa Scannadion ruumiin, joka tänä aamuna
haudattiin. Sitä ei madonna Francesca, joka pelkää Scannadiota,
ruumiina kun hän on, tahtoisi, ja sentähden pyytää hän sinulta suurena
palveluksena, että suvaitsisit mennä tänä iltana ensi unen aikaan
sisälle siihen hautaan, johon Scannadio on haudattu, ja pukea hänen
vaatteensa yllesi ja olla siellä kuin olisit itse kuollut, kunnes sinua
tullaan noutamaan. Sitten annat nostaa mitään sanomatta tai paikalta
liikahtamatta itsesi sieltä ja viedä madonna Francescan taloon, jossa
hän ottaa sinut vastaan. Sen jälkeen saat jäädä hänen luokseen ja
lähteä pois aivan mielesi mukaan, jättäen kaiken muun hänen huolekseen.
Ja jos Alessandro lupaa sen tehdä, niin hyvä on. Mutta jos hän sanoisi,
ettei hän tahdo sitä tehdä, niin sano hänelle minun puolestani, että
älköön enää ilmestykö sinne, missä minä olen, ja varokoon, jos henkensä
on hänelle kallis, lähettämästä minulle kirjeitä ja tervehdyksiä. Ja
sen jälkeen sinä menet Rinuccio Palerminin luo ja sanot hänelle näin:
Madonna Francesca sanoo, että hän on valmis täyttämään kaikki sinun
halusi, jos sinä teet hänelle erään suuren palveluksen, nimittäin,
menet ensi yönä puoliyön aikaan hautaan, johon Scannadio tänä aamuna
haudattiin, ja otat hänet, sanomatta sanaakaan siitä, mitä näet tai
kuulet, hiljaa sieltä ja kannat madonna Francescan kotiin. Siellä näet,
miksi hän sitä tahtoo, ja saat häneltä, mitä haluat. Mutta jos et
suvaitse tätä tehdä, niin älä enää koskaan lähetä hänelle kirjeitä
äläkä puhuttelijoita.
Piika meni heidän kumpaisenkin luokse ja sanoi täsmällisesti
molemmille, mitä oli käsketty. Ja he molemmat vastasivat, että he
menevät vaikka helvettiin, ei ainoastaan hautaan, jos madonna Francesca
tahtoo. Tyttö vei vastauksen ylismysnaiselle, joka alkoi nyt odottaa,
olivatko he niin hulluja, että sen tekevät. Kun siis yö tuli ja oli
ensi unen hetki, niin Alessandro Chiarmontesi riisuutui jakkusilleen ja
lähti kotoaan asettuakseen Scannadion sijaan hautaan. Mutta matkalla
tuli hänen mieleensä sangen pelokkaita ajatuksia, ja hän sanoi
itsekseen: Oh, mikä nauta minä olen? Minnekä minä menen? Tai tiedänkö
minä, vaikka hänen sukulaisensa olisivat huomanneet, että häntä
rakastan, ja luulevat sellaista, jota ei vielä ole tapahtunut, ja
teettävät hänellä tämän surmatakseen minut hautaan? Jos se niin
tapahtuisi, kohtaisi paha minua, eikä saataisi vähintäkään maailmassa
tietää mitään, joka vahingoittaisi heitä. Tai mistä tiedän, ehkä on
joku vihamiehistäni, jota Francesca rakastaa ja jolle hän tahtoo tehdä
tällaisen palveluksen, tämän minulle varustanut. Ja sitten hän sanoi:
Mutta olettakaamme, ettei mitään tällaista tulisi ja että vain hänen
sukulaisensa aikovat kantaa minut hänen taloonsa, niin täytyy minun
kuitenkin uskoa, etteivät he tahdo Scannadion ruumista pitääkseen sitä
sylissään tai antaakseen sen Francescan syliin, vaan on paremminkin
luultavaa, että he tahtovat jotenkin rusikoida sitä, siksi, että
Scannadio ehkä joskus teki heille jotain pahaa. Hän sanoi, että mitä
kuulenkin, en saa puhua sanaakaan. Entä jos pistäisivät minulta silmät
puhki tai kiskoisivat hampaat suusta tai ruhjoisivat käteni tai
tekisivät jotain muuta sellaista pilaa, niin mihin joutuisin? Miten
pysyä tyynenä? Ja jos puhun, niin he joko minut tuntevat ja ehkä
tekevät minulle pahat, tai jos eivät sitä teekään, niin en minäkään saa
mitään aikaan, sillä he eivät laske minua madonna Francescan pariin. Ja
nainen sanoo sitten, että olen rikkonut hänen käskynsä, eikä ole
koskaan minulle mieliksi.
Ja näin pakinoiden oli hän melkein kääntyä takaisin kotiinsa. Mutta
suuri rakkaus ajoi häntä kuitenkin eteenpäin vastakkaisilla syillä ja
sellaisella voimalla, että sai hänet johdetuksi haudan luo. Hän avasi
sen, ja kun hän oli mennyt sisään ja riisunut Scannadion ja pukeutunut
itse ja sulkenut kannen ja asettunut Scannadion paikalle, niin
johtui hänen mieleensä taas, millainen tuo mies oli ollut, ja muuta,
mitä hän oli kuullut tapahtuneen yöllä, ei ainoastaan kuolleitten
hautajaisissa, vaan muuallakin. Ja silloin alkoivat kaikki karvat
hänen päässään nousta pystyyn ja hän arveli joka hetki, että nyt
Jumalan-kaulan-katkaisija kohoaa paikaltaan ja leikkaa häneltä kaulan.
Mutta tulisen rakkauden avulla hän voitti nämä ja muut pelokkaat
ajatukset, makasi paikoillaan kuin olisi ollut kuollut ja alkoi
odottaa, mitä hänelle piti tapahtuman.
Kun keskiyö lähestyi, lähti Rinuccio kotoansa tekemään sitä, jonka
hänen ihailtunsa oli ilmoittanut hänelle. Ja kulkiessaan hän joutui
moniin ja monenlaisiin ajatuksiin siitä, mitä hänelle mahdollisesti
saattaisi tapahtua, niinkuin että hän Scannadion ruumis seljässään
voisi joutua signorian palvelijain käsiin ja tuomittaisiin noitana
poltettavaksi, tai jos tästä tulisi tieto, vainajan sukulaiset
alkaisivat häntä vihata, ja muihin samantapaisiin ajatuksiin, jotka
olivat hänet melkein pysäyttää. Mutta sitten hän taas kääntyi ja sanoi:
Ah, kieltäydynkö täyttämästä ensimäistä työtä, jota tämä ylimysnainen,
jota olen niin suuresti rakastanut ja rakastan, minulta pyytää, ja
varsinkin, kun voin täten ansaita hänen suosionsa. Ei, vaikka minun
pitäisi nyt kuolla, minäkö en täytä sitä, mitä olen luvannut.
Ja sitten hän kulki edelleen ja tuli haudan luo ja avasi sen helposti.
Alessandroa, kun hän kuuli kantta avattavan, peloitti suuresti, mutta
kuitenkin hän oli hiljaa.
Rinuccio astui sisään ja luullen ottavansa Scannadion ruumiin tarttui
Alessandron jalkoihin ja veti hänet ulos, nosti selkäänsä ja alkoi
kulkea ylimysnaisen taloa kohti. Ja siten kulkiessaan ja välittämättä
muusta hän kolautteli usein Alessandroa milloin yhden, milloin toisen
penkin kulmaan, joita oli tien varrella, sillä yö oli niin synkkä ja
pimeä, ettei hän voinut eroittaa, mihin astui. Mutta kun Rinuccio jo
oli ylimysnaisen oven kynnyksellä, tämän seistessä palvelijansa
kanssa ikkunassa kuuntelemassa, toisiko Rinuccio Alessandroa ja
varustautuneena ajamaan heidät molemmat tiehensä, niin sattui, että
sillä paikalla olevat signorian palvelijat, jotka odottivat hiljaa
piilossa erästä roistoa ottaakseen hänet kiinni, kuulivat töminän, jota
Rinuccio piti jaloillaan. Ja he vetivät heti esiin lyhdyn, nähdäkseen
mitä oli tehtävä, minne mentävä, ja heiluttaen kilpiään ja keihäitään
huusivat: Kuka siellä on?
Kun Rinuccio tämän kuuli, eikä hänellä ollut aikaa paljoon
aprikoimiseen, niin hän heitti Alessandron maahan ja juoksi pois minkä
jaloistaan pääsi.
Alessandro nousi nopeasti ylös, ja vaikka hänellä oli yllään kuolleen
vaatteet, jotka olivat sangen pitkät, niin pääsi hän kuitenkin pois.
Ylimysnainen oli signorian palvelijain ottaman lyhdyn valossa nähnyt
oivallisesti Rinuccion ja Alessandron hänen seljässään ja oli samoin
huomannut että Alessandro oli puettu Scannadion vaatteihin, ja hän
ihmetteli suuresti heidän kummankin suurta rohkeutta. Mutta
hämmästyksestä huolimatta hän nauroi makeasti, kun näki Rinuccion
heittävän maahan Alessandron, ja hänen sitten pakenevan. Hän oli tästä
sattumasta sangen iloinen, ja ylistäen Jumalaa, joka oli vapauttanut
hänet noiden kiusasta, kääntyi sisään ja meni huoneesensa, ollen
palvelijattarensa kanssa vakuutettu, että molemmat heistä rakastivat
kieltämättä häntä suuresti, koska he olivat tehneet, kuten näytti, sen,
mitä hän oli heidän työkseen määrännyt.
Rinuccio, joka oli suruissaan ja kirosi onnettomuuttaan, ei vielä näin
vähästä palannut kotiin, vaan meni sitten, kun yövartiat paikalta
poistuivat, sinne, minne oli heittänyt Alessandron, ja alkoi hapuilla
ja etsiä, eikö hän löytäisi häntä, suorittaakseen palveluksensa. Mutta
kun hän ei häntä löytänyt, vaan arveli, että signorian palvelijat
olivat hänet sieltä vieneet, niin hän palasi murheissaan kotiinsa.
Alessandro meni samoin, tietämättä, mitä muutakaan tehdä ja tuntematta,
kuka häntä oli kantanut, tästä onnettomuudesta suruissaan kotiinsa.
Kun aamulla Scannadion hauta nähtiin auki eikä häntä itseään siinä,
sillä Alessandro oli vierittänyt hänet aivan pohjalle, niin koko
Pistoja alkoi aprikoida jos jotakin, ja hullut arvelivat, että pirut
olivat hänet vieneet.
Siitä huolimatta kumpikin rakastunut selitti ylimysnaiselle, mitä oli
tehnyt ja mikä oli tullut esteeksi. Ja he puolustivat sillä itseään,
kun eivät olleet täyttäneet täydellisesti hänen käskyään, ja anoivat
hänen suosiotaan ja rakkauttaan. Mutta madonna Francesca ei ollut
uskovinaan heidän kummankaan sitä tehneen, vaan antoi heille jyrkän
vastauksen, ettei hän koskaan tee mitään, mitä he tahtovat, koska he
eivät olleet tehneet sitä, mitä hän pyysi. Ja niin hän karisti heidät
kimpustaan.