Tofano jättää eräänä yönä vaimonsa ulos, ja kun tämä ei pääse
pyynnöillä sisään, niin hän on hukuttautuvinaan kaivoon heittäen
siihen ison kiven. Tofano menee ulos ja juoksee paikalle, mutta
silloin vaimo tulee sisään, sulkee hänet lukitun oven taakse ja
haukkuu ja häpäisee häntä.
Arezzossa oli kerran rikas mies, jota kutsuttiin nimeltä Tofano. Tämä
oli saanut vaimoksi erään sangen kauniin naisen nimeltä Ghita, josta
hän tuli yhtäkkiä, tietämättä miksi, mustasukkaiseksi. Kun Ghita sen
huomasi, niin hän pahastui siitä, ja kun hän oli kysynyt monta kertaa
mieheltään, mikä oli hänen mustasukkaisuutensa syy, eikä Tofano osannut
vetää esiin mitään muita kuin tuollaisia ylimalkaisia ja huonoja, niin
pälkähti vaimon päähän antaa hänen läkähtyä siihen pahaan, jota hän
suotta pelkäsi.
Ja kun hän huomasi, että muuan nuorukainen, joka oli hänen arvostelunsa
mukaan sangen nuhteeton, haaveksi hänestä, niin ryhtyi hän hänen
kanssaan salaisesti välejä pitämään. Ja kun sitten hänen ja nuorukaisen
välillä asiat olivat niin pitkällä, ettei puuttunut muuta kuin ryhtyä
toteuttamaan teoissa sanoja, niin päätti Ghita keksiä keinon tähänkin.
Hän tiesi, että hänen miehellään oli muiden pahojen tapain joukossa
sekin, että hän rakasti juomista, ja nyt alkoi Ghita ei ainoastaan
tuota hänen tapaansa hyväksyä, vaan sangen usein miestään siihen
kavalasti yllytelläkin. Ja niin pitkälle vaimo ajoi asiansa, että sai
melkein joka kerta, kun hänen aikeensa sitä vaativat, miehensä
johdetuksi juomisesta juopumukseen. Ja kun hän näki, että Tofano oli
hyvin päissään, niin hän pani hänet nukkumaan ja lähti sitten
kohtaamaan rakastajaansa, ja jatkoi sittemmin huolettomasti monta
kertaa näitä kohtauksiaan hänen kanssaan. Ja niin suuresti hän alkoi
luottaa Tofanon juopumukseen, että hän uskalsi ei ainoastaan kuljettaa
rakastajan kotiinsa, vaan lähti joskus viettämään suuren osan yöstä
hänen taloonsakin, joka ei ollut sieltä kaukana.
Mutta kun rakastunut nainen tähän tapaan jatkoi niin sattui poloinen
mies kerran huomaamaan, ettei Ghita, vaikka yllytteli häntä juomaan,
juonutkaan itse mitään. Siitä heräsi Tofanon epäluulo, että ehkäpä oli
asianlaita niinkuin se olikin, nimittäin, että vaimo juottaa hänet
humalaan voidakseen sitten toteuttaa halujaan, sillaikaa kun hän
nukkuu. Ja koska hän tahtoi koettaa, oliko asia siten, niin tekeytyi
hän eräänä iltana, vaikkei ollut sinä päivänä juonut, niin humalaiseksi
sekä puheissaan että käytöksessään kuin olla saattaa. Vaimo uskoi tämän
ja arveli, ettei miehen tarvitse enempää juoda, ja pani hänet hyvin
kiireesti nukkumaan. Ja sen tehtyään hän, niinkuin hänen tapansa oli
ollut joskus tehdä, lähti ulos ja meni rakastajansa taloon ja viipyi
siellä aina keskiyöhön saakka.
Kun Tofano kuuli, ettei vaimo enää ollut kotona, niin hän nousi ylös,
meni ovelle ja lukitsi sen sisältä. Ja sitten hän asettui ikkunaan,
nähdäkseen vaimonsa palaavan ja osoittaakseen hänelle, että hän oli
huomannut hänen tapansa. Ja niin kauan hän siinä oli, kunnes vaimo
palasi.
Kun Ghita tuli kotiin ja näki olevansa suljettu ulos, niin joutui hän
suureen tuskaan ja koetteli, eikö hän saisi ovea auki väkivallalla.
Tofano salli tätä jonkun aikaa ja sanoi sitten: Vaimo, sinä ponnistat
voimiasi turhaan, sillä tänne sisälle et voi päästä. Mene, palaja
sinne, missä olet tähän saakka ollut, ja ole varma, ettet tule tänne
enää milloinkaan, ennenkuin olen antanut sinulle tästä asiasta
sukulaistesi ja naapurien läsnäollessa sen kunnian, minkä sinä
ansaitset!
Vaimo alkoi silloin Jumalan armon tähden rukoilla, että Tofano
suvaitsisi avata hänelle, sillä hän ei ollut muka tullut sieltä, josta
mies luuli, vaan öitsimästä erään naapurin naisen luota, koska yöt
olivat pitkät eikä hän voinut nukkua eikä valvoa yksinään kotona.
Mutta rukouksista ei ollut mitään hyötyä, sillä tuo elukka miehekseen
oli päättänyt, että kaikkien arezzolaisten oli saatava tietää heidän
häpeänsä, jota ei kukaan vielä tiennyt.
Kun vaimo näki, ettei rukoileminen auttanut häntä, niin turvautui hän
uhkauksiin ja sanoi: Jos et sinä avaa minulle, niin teen sinut
onnettomimmaksi ihmiseksi, mitä maailmassa on.
Tofano vastasi hänelle: Ja mitä sinä voit minulle tehdä?
Ghita, jonka järjen Amor oli jo neuvoillaan teroittanut, vastasi:
Ennenkuin kärsin häpeää, jonka sinä vääryydellä tahdot minulle tehdä,
heittäydyn tähän kaivoon, joka on tässä lähellä. Ja kun minut sitten
löydetään siitä kuolleena, niin ei ole ainoatakaan, joka uskoisi muuta
kuin että sinä olet juovuksissa heittänyt minut sinne. Ja silloin sinun
joko täytyy paeta ja kadottaa kaikki, mitä sinulla on, ja elää
maanpaossa, tai sinulta leikataan murhaajana pää poikki, niinkuin
todellakin olet.
Nämä sanat eivät kääntäneet Tofanoa mitenkään hänen typerästä
aikeestaan. Sentähden vaimo sanoi: Kas niin, nyt en voi enää kärsiä
tätä sinun kiusantekoasi! Jumala antakoon sinulle anteeksi. Korjaa pois
edes värttinäni, jonka jätän tänne.
Ja tämän sanottuaan meni Ghita yössä, joka oli niin pimeä, että tuskin
olisi voinut nähdä kadulla toinen toistaan, kaivoa kohti, otti
mahdottoman suuren kiven, joka oli kaivon vieressä, ja pudotti sen
kaivoon huutaen: Jumala antakoon minulle anteeksi.
Kun kivi ehti veteen, sai se aikaan kovan loiskauksen, ja kun Tofano
kuuli tämän, uskoi hän varmasti, että Ghita oli heittäytynyt kaivoon.
Siksi otti hän sangon ja köyden ja syöksyi nopeasti ulos häntä
auttamaan ja juoksi kaivolle. Mutta kun vaimo, joka oli piilossa
lähellä talon ovea, näki hänen juoksevan kaivolle, niin hän pujahti
sisään, lukitsi oven ja meni ikkunaan ja sanoi: Viini sopisi miedontaa
vedellä silloin, kun sitä juodaan, eikä vasta yöllä.
Tämän kuullessaan Tofano huomasi, että häntä oli vedetty nenästä,
palasi ovelle, ja kun hän ei päässyt sisään, niin hän alkoi pyytää,
että Ghita avaisi hänelle.
Mutta silloin Ghita heitti hiljaiset puheet, kuten oli siihen saakka
tehnyt, ja alkoi melkein huutaen: Kautta pyhäin haavain, sinä kelvoton
juoppo, et pääse tänne sisään tänä yönä. Minä en voi enää kärsiä näitä
sinun tapojasi, minun täytyy näyttää koko maailmalle, millainen sinä
olet ja mihin aikaan sinä palaat yöllä kotiin.
Tofano, joka oli puolestaan kiivastunut, alkoi käyttää karkeita sanoja
ja huutaa. Ja silloin naapurit, jotka kuulivat melun, nousivat ylös ja
tulivat, sekä miehet että naiset ikkunoihin, ja kysyivät, mikä siellä
oli.
Ghita alkoi itkeä ja sanoi: Se on tuo kurja mies, joka tulee illoin
juopuneena luokseni kotiin tai nukkuu kapakoihin ja palaa sitten tähän
aikaan. Kun minä olen kärsinyt sitä kauan eikä siitä ole ollut apua ja
koska en voi enää kärsiä, niin tahdoin tehdä hänelle tämän häpeän ja
sulkea hänet ulos, nähdäkseni, parantuuko hän.
Tofano-elukka sanoi taas toisaalta, miten asia oli, ja uhkasi vaimoaan
kovasti. Mutta silloin vaimo sanoi naapureille: Nyt näette, millainen
mies hän on! Mitä sanoisitte, jos minä olisin tuolla kadulla niinkuin
hän on, ja hän olisi täällä kotona niinkuin minä nyt olen? Kautta
Jumalan, en usko, että te luulisitte hänen siellä puhuvan totta. Tästä
voitte hyvin arvata hänen luontonsa. Hän sanoo näet, että minä olen
tehnyt sitä, mitä minä uskon juuri hänen itsensä tehneen. Hän luuli
peloittavansa minua heittämällä jotain, en tiedä mitä, kaivoon. Mutta
kunpa Jumala olisi suonut, että hän olisi todellakin heittäytynyt sinne
ja hukkunut! Siten olisi viini, jota hän on juonut liiaksi, tullut
kerrankin vedellä laimennetuksi.
Naapurit, sekä miehet että naiset, alkoivat kaikki sättiä Tofanoa ja
sanoivat häntä syylliseksi ja haukkuivat häntä siitä asiasta, mistä hän
moitti vaimoaan. Ja lyhyessä ajassa levisi meteli naapurista naapuriin,
niin että viimein Ghitan sukulaisetkin saivat siitä tiedon. Nämä
tulivat paikalle, ja kun he olivat kuulleet asian yhdeltä ja
toiseltakin naapurilta, ottivat he Tofanon ja antoivat hänelle
sellaisia iskuja, että hän oli kuin ruhjottu.
Sitten he menivät sisään, ottivat Ghitan tavarat ja palasivat hänen
kanssaan kotiinsa, uhaten Tofanoa vielä pahemmalla.
Kun Tofano näki, miten hullusti hänen oli käynyt ja että hänen
mustasukkaisuutensa oli huono opas, niin hän pyysi eräitä ystäviä
välittäjiksi, koska hänen rauhansa riippui hänen vaimostaan. Ja hän
onnistuikin saamaan kaikessa sovussa vaimonsa takaisin kotiinsa ja
lupasi hänelle, ettei hän enää koskaan ole mustasukkainen. Ja
sitäpaitsi hän antoi Ghitalle luvan täyttää kaikki mielihalunsa, kunhan
tekisi sen niin viisaasti, ettei mies sitä huomaisi. Ja niin kävi
hänelle kuin tuhmalle talonpojalle, joka selkäänsä saa ja kättä antaa.
Eläköön siis rakkaus ja kuolkoot riidan paholaiset ja kaikki hänen
joukkionsa.