Árpád Berczik syntyi Heinäkuun 8 p:nä 1842 Temesvárin kaupungissa
vanhasta unkarilaisesta aatelissuvusta. Opintonsa hän alotti
syntymäkaupungissaan, jatkoi niitä eräässä katolisessa kymnaasissa
Pestissä ja päätti ne yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa
tohtorintutkinnolla. V. 1864 hän astui virkamiesuralle ja sijoitettiin
1867, perustuslaillisen valtioelämän uudestaan voimaan päästyä,
sisäasiain ministeriöön, jossa vuodesta 1872 alkaen on johtanut
painoasiain osastoa. Nimitettiin 1877 ministerineuvokseksi ja
kutsuttiin 1888 Unkarin tiedeakatemian jäseneksi.
Kaunokirjallisuudessa Berczik esiintyi 1859 runoilla ja
jatkoi följetongeilla, novelleilla sekä kirjallisuuden- ja
taiteenarvosteluilla useammissa kaunokirjallisissa aikakauskirjoissa ja
valtiollisissa sanomalehdissä. Varsinkin hänen "causerie'nsa",
juttelunsa, joita hän kokonaisen vuosikymmenen kuluessa nimimerkillä
"Argus" kirjoitteli, saavuttivat paljon lukijoita ja suurta suosiota.
Tämä hänen toimintansa aikakauskirjallisuuden palveluksessa, johon
yhteen aikaan kuului valtiollistenkin artikkelien laatiminen, käsitti
etenkin vuodet 1868-1875.
Paljoa pysyväisemmällä halulla ja suuremmalla menestyksellä Berczik
kuitenkin on työskennellyt näytelmäkirjallisuuden alalla, ollen yksi
Unkarin tuotteliaimpia ja paraimpia huvinäytelmänkirjoittajia. Etevän
tekotavan, erinomaisen kekseliäisyyden ja sattuvan luonteenkuvauksen
ohessa hän varsinkin raittiilla, alkuperäisellä, kansanomaisella
huumorillaan on voittanut yleisön tunnustuksen ja suosion. "Berczik
on", sanoo eräs unkarilainen kirjallisuudenarvostelija, "herttaisen
mielialan, viattoman leikillisyyden runoilija. Hänellä on tarkka silmä
huomaamaan nykyajan yhteiskunnallisen elämän ilmiöitä ja suuri kyky
niitä elävästi esittää. Hän liikkuu Unkarin keskisäädyn iloissa ja
suruissa, tuon säädyn, joka on omituinen sekoitus aatelia, porvareja ja
n. s. latinalaisia. Hänen runottarensa viihtyy paraiten
kaupunkilaispiireissä, vaikka se toisinaan lähtee maaseudullekin sen
kirjavasta kansanelämästä aiheita etsimään. Berczik on kadehdittavan
pilvetön luonne, joka kuvailee elämää ainoastaan mikäli se näyttää
viehättävältä. Hänen miehevää vakavuuttaan pitää sulavana hänen kevyt
verensä. Hän saattaa yhtaikaa hymyillä ja rypistää otsaansa. Hänen
nuhdesaarnansa tahtovat huvittavalla tavalla parantaa, hän ei heiluta
ruoskaa, vaan koettaa makeisilla saada pahantapaisia lapsia siivoiksi.
Ei hän myöskään paljasta mitään märkää-tekeviä haavoja, tunnustelee
vain tutkivin sormin kaikenlaisia yhdyselämän migränejä (päänsärkyjä).
Hän ei pauhaa syntejä vastaan, vaan viepi hairaukset ad absurdum
(osottaa ne mielettömiksi). Mitä hän tuo esiin, jää alati iloiseksi
leikiksi, hänen kappaleensa päättyvät aina päivänpaisteesen."
Berczikin ensimmäinen kappale, joka jo 1862 esitettiin
Kansallisteatterissa, oli 1-näytöksinen huvinäytelmä "Ei ole mammaa".
Vielä samana vuonna joutui näyteltäväksi "Aatami ja Eeva", joka
suuresti miellytti yleisöä, samoin kuin sitä seurannut "Älykäs nainen".
Kirjallinen toiminta Budapestissä heräsi siihen aikaan uuteen eloon.
Samassa määrässä kuin Unkari sai takaisin valtiollisen itsenäisyytensä,
elpyi se taiteellisessakin suhteessa. V. 1867 kirjoittamallaan
komedialla "Neljännes-magnaatit" Berczik saavutti suuren menestyksen.
Siinä, niinkuin muutamissa muissakin näytelmissään, esim.
"Bachhanantit", "Yhteiset asiat" (joka jälkimmäinen on käännetty saksan
ja ranskan kielillekin), käsiteltiin päivän kysymyksiä, enemmän tai
vähemmän ivallisella tavalla.
Ytimekkäällä kansannäytelmällään "Szekely-maalla" Berczik 1874 voitti
Kansallisteatterin 1000 tukaatin kilpapalkinnon. Tällä etevällä
näyttämöllä esitettiin sittemmin vielä hänen huvinäytelmänsä
"Epäilijä", "Kansanmieleisyys", "Tanssiaiskuningatar", "Naittajatar"
(molemmat viimemainitut saksalaisillakin näyttämöillä esitetyt),
"Hyväntekeväisyystarkoitusta varten", "Sininen kamari", "Katso hänen
äitiään" (saksaksi käännetty), "Protektsioni", "Peterdin taistelu",
"Himfyn laulut".
Samaan aikaan esitettiin Budapestin Kansanteatterissa useampia
Berczikin kirjoittamia, raitista, todellista kansanelämää uhkuvia
kansannäytelmiä, niinkuin "Vanha kupitsa", "Igmandin papinkokelas",
"Talonpoikaisneiti", "Posti-Klaara", "Sotavanhukset".
V. 1893 Berczik huvinäytelmällään "Uusi muoti" voitti 1500 floriinin
suuruisen Garai-palkinnon ja "Pappa" nimisestä komediastaan hän sai
Unkarin akatemian jaettavan Teleki-palkinnon. Berczikin uusin, tänä
vuonna valmistunut näytelmä on 3-näytöksinen "Ministeripula"; sen aihe
on otettu Unkarin nykyisestä valtiollisesta elämästä, taustana
valtiopäivätapaukset, ja siinä ruoskitaan valtiollisia onnenonkijoita.
Kertomuksissaankin Berczik käsittelee hupaisia ja leikillisiä aineita,
liikkuen niissä, kuten huvinäytelmissään, sivistyneissä seurapiireissä
ja pysyen aina säädyllisyyden rajoissa. Hänen humoreskeissaan vallitsee
raitis, alkuperäinen henki, kansallisella pohjalla. Niitä on ilmestynyt
kaksi kokoelmaa: Vig órák, Hauskoja hetkiä, 1888, ja Öszi hajtás,
Syysvesoja, 1897.
Ne leikkisät kertomukset, joilla Árpád Berczik nyt esitetään
suomenkieliselle yleisölle, ovat valikoima vastamainitusta kahdesta
kokoelmasta.
Helsingissä, Toukokuulla 1902.