KREIVITÄR. GORDON. Sitten BUTTLER.
GORDON (kiireissään, hengästyneenä syöksyen huoneeseen).
Erehdys --
ei ruotsalaisia ne ole. Älkää
te pitemmälle menkö -- Buttler -- Luoja!
Miss' on hän?
(Samassa kun hän huomaa kreivittären.)
Ilmoittakaa, kreivitär --
KREIVITÄR.
Linnasta tuletteko? Missä on
mun mieheni?
GORDON (kauhistuneena).
Oi, miehenne! Ei pidä
kysyä sitä! Menkää huoneeseen --
(Tahtoo poistua.)
KREIVITÄR (pidättää häntä).
En ennen kuin te mulle ilmaisette --
GORDON (mitä hartaimmin pyytäen).
Maailma riippuu tästä hetkestä!
Jumalan tähden, menkää -- Sillävälin
kun puhumme -- oi, taivas!
(Kovasti huutaen.)
Buttler! Buttler!
KREIVITÄR.
Hän sekä mieheni he linnass' ovat.
(Buttler tulee käytävässä.)
GORDON (joka huomaa Buttlerin).
On erehdytty -- Eivät ruotsalaiset,
vaan -- keisarilliset ne ovat tulleet --
Kenraaliluutnantti[161] mun käski tänne --
hän itse tääll' on heti -- Pitemmälle
hän kieltää menemästä --
BUTTLER.
Tuli myöhään.
GORDON (heittäytyy seinää vasten).
Oi Luoja laupias!
KREIVITÄR (aavistusten vallassa).
Mi' myöhäist' on jo?
Ken itse tääll' on heti? Egeriin
Octavioko tullut? Kavallusta!
Miss' on nyt herttua?
(Kiiruhtaa käytävään.)