EDELLISET. HERTTUATAR syöksyy huoneeseen. Hänen
jäljessään tulee THEKLA ja KREIVITÄR. Sitten ILLO.
HERTTUATAR.
Oi, Albrecht! Mitä teitkään!
WALLENSTEIN.
Tämä vielä!
KREIVITÄR.
Anteeksi anna, veli! Min' en voinut,[86]
he tietävät nyt kaiken.
HERTTUATAR.
Mitä teitkään!
KREIVITÄR (Terzkylle).
Toivetta onko yhtään? Onko kaikki
hukassa?
TERZKY.
Kaikki. Keisarill' on Praagi,
rykmentit taas on häneen liittyneet.
KREIVITÄR.
Octavio, se katala! -- Ja poissa
myös kreivi Max?
TERZKY.
No missä sitten? Hän
isänsä kanssa liittyi keisariin.
(Thekla syöksyy äitinsä syliin ja painaa
kasvonsa hänen rintaansa vasten.)
HERTTUATAR (sulkien hänet syliinsä).
On onnes kova, kovempi on minun!
WALLENSTEIN (astuen Terzkyn kanssa syrjään).
Huolehdi heti yhdet matkavaunut
valmiiksi takapihaan
(Naisia osoittaen.)
näitä varten.
Ja mukaan uskollinen Scherfenberg,
hän Egeriin ne vieköön, mekin sitten
seuraamme heitä.
(Palaavalle Illolle.)
Etkö niitä[87] saanut
takaisin kääntymään?
ILLO.
Sä kuuletkos
metelin? Kaikki pappenheimiläiset
tulevat. Ne nyt everstinsä Maxin
takaisin tahtovat, hän tääll' on muka,
niin väittävät he, sinun vallassasi,
ja jos et häntä päästä, uhkaavat
he hänet vapauttaa miekallaan.
(Kaikki seisovat hämmästyneinä.)
TERZKY.
Nyt mitä tehdään?
WALLENSTEIN.
Enkö sanonut?
Oi, totta puhui sydämeni! Täällä
hän viel' on. Pettänyt ei ole mua,
ei ole voinut -- Siit' oon ollut varma.
KREIVITÄR.
Jos hän on vielä täällä, kaikk' on hyvin;
hänt' iäti mi pidättää, nyt tiedän!
(Syleilee Theklaa.)
TERZKY.
On mahdotonta. Aattelehan! Vanhus
kavalsi meidät, liittyi keisariin;
kuink' uskaltaisi Max nyt olla täällä?
ILLO (Wallensteinille).
Metsästysvaljakkonsa, äskeislahjas,[88]
näin taanoin torin poikki kulkevan.
KREIVITÄR.
Lähellä hän siis on, oi siskon tytär!
THEKLA (on pitänyt silmällä ovea ja huudahtaa vilkkaasti).
Hän täällä on!