KREIVITÄR.
En tätä tuskaa -- en, en enää kestä.
Sanokaa, Luojan tähden, mit' on tää!
ILLO.
Rykmentit luopuu meistä. Kavaltaja
on tullut kreivi Piccolominista.
KREIVITÄR.
Sit' aavistin!
(Syöksyy huoneesta.)
TERZKY.
Jos uskottu ois _mua_!
Nyt näet tähtein sulle valhetelleen!
WALLENSTEIN (nousee seisomaan).
Ei tähdet petä, _tämä_ tapahtunut
on vastein tähtiä ja kohtaloa.
Ei tähtitaito petä, viekas sydän
vain petosta tuo taivaan varmuuteen.
Totuuteen yksin nojaa ennustus;
vaan missä luonto horjuu rajoistaan,
siin' eksyy kaikki tiede. Harhaluulo
jos oli ihmist' olla loukkaamatta
moisella epäluulolla, niin koskaan
en tätä heikkouttani mä häpee!
On uskontoa vaistoss' eläinten;
ei raakalainenkaan juo uhrin kanssa,
jonk' aikoo miekallaan hän lävistää.
Octavio, et tehnyt urhon tavoin!
Ei älys voittanut mun älyäni;
suorasta sydämestäni sun kehno
sai voitonriemun häpeällisen.
Ei kilpi ollut murhaniskus tiellä,
häijysti pistit suojattomaan rintaan;
aseita _niitä_ vastaan oon vain lapsi.