ILLO.
Oletko[64] Terzkyltä --
TERZKY.
Hän tietää kaiken.
ILLO.
Maradas että myös ja Esterházy,
Colalto, Kaunitz, Götz on poissa? --
TERZKY.
Piru!
WALLENSTEIN (viittaa).
Vait!
KREIVITÄR (on heitä tuskan vallassa syrjästä tarkannut ja astuu esille).
Terzky! Taivas! Mit' on tapahtunut?
WALLENSTEIN (lähtemäisillään).
Ei mitään. Lähtekäämme!
TERZKY (aikoen seurata Wallensteiniä).
Ei se mitään,
Teresia.
KREIVITÄR (pidättää häntä).
Vai ei! Mä enkö näe
kasvoinne elotonta kalpeutta?
Vain teeskenneltyä myös veljen[65] maltti.
HOVIPOIKA (tulee).
Teit' ajutantti kysyy, kreivi Terzky.
(Poistuu. Terzky seuraa hovipoikaa.)
WALLENSTEIN.
Kuulusta viestinsä --
(Illolle.)
Tää salalähtö
kapinaa tietää -- Kenen sotamiehet
on porttein vartijoina?
ILLO.
Tiefenbachin.
WALLENSTEIN.
Ne heti poistukoot ja sijaan tulkoot
nyt Terzkyn krenatierit -- Kuule, Illo!
Tiedätkö Buttlerista?
ILLO.
Hänet näin.
Hän koht' on täällä itse. Hän ei luovu.
(Illo menee. Wallenstein aikoo häntä seurata.)
KREIVITÄR.
Hänt' älä päästä, sisko! Pidätä --
Onnettomuus se on --
HERTTUATAR.
Oi! Mitä on?
(Pysyttelee kiinni Wallensteinissä.)
WALLENSTEIN (Horjuen häntä luotaan).
Rauhassa olkaa! Päästäkää nyt minut!
Leirissä ollaan, sisko, rakas vaimo!
Piankin täällä vaihtuu myrskyt, poudat,
kiivaita luonteita on työläs johtaa,
ei koskaan lepo suosi johtajaa --
Jos haluatte minun tänne jäävän,
niin teidän pitää mennä pois! Ei sovi
näät miesten töihin vaimoin valitukset.
(Aikoo mennä. Terzky tulee takaisin.)
TERZKY.
Jää tänne! Ikkunast' on katsottava.
WALLENSTEIN (kreivittärelle).
Pois, sisko, pois!
KREIVITÄR.
En koskaan!
WALLENSTEIN.
Minä tahdon.
TERZKY (vie puolisonsa syrjään, tarkoittavasti viitaten herttuattareen).
Teresia!
HERTTUATAR.
Pois tule, hän kun käskee.
(Menevät.)