KREIVITÄR.
Ei miellytä se mua, että hän
niin hiljaa pysyttelee juuri nyt.
THEKLA.
Nyt juuri!
KREIVITÄR.
Kun jo tietääkin hän kaiken!
Ois aika hällä mielensä jo näyttää.
THEKLA.
Puhukaa selvemmin, jott' ymmärtäisin!
KREIVITÄR.
Senvuoksi lähetinkin neidin pois.
Te ette, Thekla, ole enää lapsi.
On sydämenne täysi-ikäinen,
lemmitte, teidän lempenne ei pelkää.
Isänne henkeä teiss' enemmän
kuin äitinne on. Te siis voitte kuulla,
mit' _äidillänne_ ei ois voimaa kestää.
THEKLA.
Suvaitkaa lopettaa tää valmistelu!
Saa olla vaikka mitä! Tuokaa esiin!
Suurimman tuskan tuo tää johtopuhe.
Siis mit' on sanomista? Lyhyesti!
KREIVITÄR.
Mut älkää pelästykö --
THEKLA.
Sanokaa!
KREIVITÄR.
On teidän vallass' isäänne nyt auttaa
suuresti --
THEKLA.
Minun vallassani! Voinko --
KREIVITÄR.
Max Piccolominista ootte rakas.
Isäänne voitte hänet iäks liittää.
THEKLA.
Miks mua tarvis? Eikös hän jo ole?[55]
KREIVITÄR.
Hän oli.
THEKLA.
Miks ei viel' ois, miks ei jäisi
iäksi?
KREIVITÄR.
Hän myös keisarissa pysyy.
THEKLA.
Mikäli kunnia ja vala vaatii.
KREIVITÄR.
Lempensä todisteet nyt vaaditaan,
velvollisuuden ei, ei kunniankaan!
Hänelle selittäkää nämä sanat:
velvollisuus ja kunnia -- ne ovat
niin moniymmärteiset, kaksimielet;
lemmessään nähköön tiensä kunniaan!
THEKLA.
Mitenkä?
KREIVITÄR.
Keisarista pois tai teistä.
THEKLA.
Isääni yksityiseen elämään
hän mielellänsä seuraa. Kuulittehan,
kuink' iloiten hän aseist' eroais.
KREIVITÄR.
Erota niist' ei sais, vaan tulis käyttää
isänne hyödyks niitä.
THEKLA.
Ilomielin
puolesta isän verensä hän antaa
ja henkensä, jos isää loukataan.
KREIVITÄR.
Nyt ette mua käsitä -- Siis kuulkaa!
Isänne keisarisi' on luopunut,
hän aikoo liittyä nyt viholliseen
armeijan keralla --
THEKLA.
Voi äitiäni!
KREIVITÄR.
On suuri esimerkki tarpeen, että
sais mukaan armeijan. Se kunnioittaa
kumpaakin Piccolominia, nämä
sen mieltensuuntaa ohjaavat, ja kaikki
seuraavat heidän esimerkkiänsä.
Isästä oomme varmat[56] pojan kautta --
Niin paljon nyt on teidän vallassanne.
THEKLA.
Voi äitiraukka! Mikä surman isku
sinua odottaa! -- Hän sit' ei kestä.
KREIVITÄR.
Hän välttämättömyyteen alistuu.
Tunnenhan hänet -- Häntä pelottaa
etäiset, vastaiset; vaan mist' ei pääse,
mi tullut on, sen alistuin hän kestää.
THEKLA.
Oi aavistava sieluni?[57] -- Nyt juuri --
nyt läsnä on tuo kylmä hirmukäsi,
jok' ilontoivettani kouraisee.
Tiesinhän sen -- Oi, heti tultuani
aavistus raskas sanoi mulle, että
nyt kohdallani oli turmantähdet --
Mut ensiks aattelenko itseäni --
Oi armas äiti!
KREIVITÄR.
Tyyntykää! Ei pidä
valittaa suotta. Suokaa isällenne
vain ystävä ja itsellenne armas,
niin kaikki vielä saattaa käydä hyvin.
THEKLA.
Hyvinkö! Iäks oomme erotetut! --
Ei puhett' enää niistä asioista.
KREIVITÄR.
Ei jätä teitä hän. Ei saata jättää.
THEKLA.
Voi häntä onnetonta!
KREIVITÄR.
Jos todella hän teitä rakastaa,
niin pian ratkaisun hän tekee.
THEKLA.
Pian,
siit' olkaa varma. Ratkaisun! Täss' onko
siis vielä ratkaistavaa?
KREIVITÄR.
Tyyntykää!
Äitinne saapuu -- kuulkaa! --
THEKLA.
Kuinka kestän
mä hänen katsettansa?
KREIVITÄR.
Tyyntykää!