BUTTLER.
Kenraaliluutnantti, ma ohjeitanne
odotan.
OCTAVIO.
Arvokkaana vieraanani
ja ystävänä olkaa tervetullut!
BUTTLER.
On liikaa kunniaa tää mulle.
OCTAVIO (kumpaisenkin istuuduttua).
Mun ystävällisyyteeni, jot' eilen
osoitin teille, ette vastannut.
Te muotoseikaksi kai turhaks sen
erehtyin katsoitte. Tuo toivomus
läks sydämestä, totta tarkoitin,
sill' aika yhtyä on kelpo miesten.
BUTTLER.
Vain samanmieliset voi tehdä niin.
OCTAVIO.
On samanmieliset kaikk' oiva miehet.
Vastatkoon ihminen vain _siitä_ työstään,
johonka luonne hänet tyynnä ajaa.
Sokeain erhetysten voima työntää
parhaatkin usein tieltä oikealta.
Tulitte Frauenbergin kautta. Eikö
ilmaissut mitään Gallas ystäväni?
BUTTLER.
Vain sanoja, jotk' ovat hukkaan menneet.
OCTAVIO.
Se ikävää, tuo neuvo näät ol' oiva.
Minulla myös ois teille samanlainen.
BUTTLER.
Se vaivaa teille tois -- ja minut saattais
huonosti ansaitsemaan hyvän luulon.
OCTAVIO.
On aika kallis, puhukaamme suoraan!
Tiedätte, kuink' on laita. Herttuahan
petosta miettii, lisätä voin vielä:
hän sen on tehnyt; joku tunti sitten
on liittoon käyty vihollisen kanssa.
Jo Praagiin, Egeriin käy viestit, meidät
huomenna viedään vihollisen leiriin.
Vaan hänpä pettyy, viisaus näät valvoo,
viel' ystäviä tääll' on keisarilla,
on luja niiden näkymätön liitto.
Tää kirje hänet henkipatoks saattaa,
armeijan kieltää häntä kuulemasta,
kaikk' oikeuttaharrastavat kutsuu
hän minun komentooni. Valitkaa
asia hyvä meidän kerallamme
tai pahain paha osa hänen kanssaan!
BUTTLER (nousee seisomaan).
On hänen osansa myös mun.
OCTAVIO.
Se onko
viimeinen päätöksenne?
BUTTLER.
On.
OCTAVIO.
Vaan kuulkaa,
eversti Buttler! Teill' on aikaa vielä.
Sananne vinha pysyy haudattuna
poveni kätkössä. Se peruuttakaa!
Paremmin valitkaa, kuin valitsitte!
BUTTLER.
Kenraaliluutnantti, teill' onko muuta?
OCTAVIO.
Jo valkotukka ootte. Peruuttakaa!
BUTTLER.
Hyvästi!
OCTAVIO.
Mitä? Uljas miekkanneko
sellaiseen taistoon paljastuisi! Vaihtuis
kiroihin kiitos, jonk' on teille velkaa
jo vuotta neljäkymment' Itävalta?
BUTTLER (katkerasti nauraen).
Kiitosta sieltä!
(Tekee lähtöä.)
OCTAVIO (antaa hänen mennä ovelle asti, kutsuu sitten).
Buttler!
BUTTLER.
Tehkää hyvin!
OCTAVIO.
Mitenkäs kreivin kävi?
BUTTLER.
Kreivin? Mitä?
OCTAVIO.
Sen kreivinarvon?
BUTTLER (vimmastuneena).
Kuolema ja horna!
OCTAVIO (kylmästi).
Te haitte sitä, mutta ette saanut.
BUTTLER.
Pilkkanne maksaa saatte. Miekka esiin!
OCTAVIO.
Pois miekka! Sanokaapa tyynnä, kuinka
sen kävi! Sitten myönnän hyvityksen.
BUTTLER.
Maailma tietää saakoon heikkouden,
jot' itselleni en voi anteeks antaa! --
Kenraaliluutnantti, mä kunniaa
himoitsen, en voi sietää halveksuntaa.
Minua loukkas, että synty, nimi
ol' armeijassa eellä ansion.
En huonomp' olla tahtonut kuin toiset
mun toverini[51] ja niin tuohon tekoon
pahalla hetkell' osuin -- Olin hullu!
Mut ansainnut en moista rangaistusta. --
Evätä saattoi arvon -- Miksi kielto
tuon halveksunnan kautta kovennettiin,
uskolliseksi nähty palvelija,
iäkäs mies, niin pilkoin maahan lyötiin,
mainittiin sukujuuren häpeästä,[52]
kun hällä oli ollut heikko hetki?
Vaan pistimenpä luonnolta sai mato,
jot' ylväs mielivalta ilvein polkee --
OCTAVIO.
Parjattu teit' on varmaan. Arvaatteko,
ken tehnyt on niin huonon palveluksen?
BUTTLER.
Olkoonpa vaikka ken! Vaan se on lurjus,
espanjalainen, joku hovimies,
sukua vanhaa, aatelista, jonka
lien varjoon saanut, kateellinen konna,
jot' itsehankkimani arvo loukkaa.
OCTAVIO.
Aikeenne hyväksyikö herttuakin?
BUTTLER.
Hän yllyttikin mua, puolestani
hartaana ystävänä puhui vielä.
OCTAVIO.
Vai niin! Siit' ootte varma?
BUTTLER.
Kirjeen luin.
OCTAVIO (painokkaasti).
Niin minäkin -- vaan toisinpa se kuului.
(Buttler säpsähtää.)
Minulla sattumalt' on sama kirje;
sanani totuuden siit' itse näätte.
(Antaa Buttlerille kirjeen.)
BUTTLER.
Haa! Mit' on tämä?
OCTAVIO.
Varoin, että ootte,
eversti Buttler, vehkeilyjen uhri.
Siis herttua on teitä yllyttänyt? --
Hän tässä kirjeessä teit' ylenkatsoo,
ministeriä neuvoo kurittamaan
teit' ylpeydestä muka.
(Buttler on kirjeen lukenut, hänen polvensa
vapisevat, hän tapailee tuolia ja istuutuu.)
Ei vihamies teit' ahdista. Ei kukaan
suo teille pahaa. Herttuapa vain
on teitä solvannut. Hän selvään aikoi
pois keisaristanne vaan teidät riistää --
Hän kostoltanne toivoi, mit' ei taattu
uskollisuutenne ois koskaan suonut,
jos mielenne vaan pysyi rauhallisna.
Aseena sokeana aikoi käyttää
hän teitä sekä välikappaleena
ilkeihin vehkeisiin. Hän määrään pääsi.
Vähällä vaan vei teidät polultanne
hyvältä, nelikymmenvuotiselta.
BUTTLER (ääni vavisten).
Saattaako keisar' anteeks antaa mulle?
OCTAVIO.
Enemmän tekee hän. Hän hyvittää
tuon syyttä kärsimänne solvauksen.
Mielellään suo hän teille lahjan, jonka
soi pahaan tarkoitukseen ruhtinas.
Omaksi saatte vanhan rykmenttinne.
BUTTLER (tahtoo nousta seisomaan, mutta vaipuu takaisin. Hänen mielensä
on kuohuksissa, hän koettaa puhua, mutta ei voi. Viimein
hän irroittaa miekan kannikkeesta ja ojentaa sen Piccolominille.)
OCTAVIO.
No mitä?
BUTTLER.
Ottakaa!
OCTAVIO.
Miks? Tyyntykää!
BUTTLER.
En tätä miekkaa kantamaan ma kelpaa.
OCTAVIO.
Sen takaisin nyt annan. Puolustakaa
sill' oikeutta aina kunnialla!
BUTTLER.
Niin armollisen keisarin mä jätin!
OCTAVIO.
Palatkaa! Joutuin irti herttuasta!
BUTTLER.
Hänestä irti!
OCTAVIO.
Mitä? Epäröitte?
BUTTLER (pelottavasti karjaisten).
Vain irtikö? Oi, hänen täytyy kuolla!
OCTAVIO.
Nyt tulkaa Frauenbergiin! Uskolliset
luo Gallaan, Altringerin sinne rientää.
Velvollisuuksiin mont' oon käännyttänyt,
tän' yönä pakenee ne Pilsenistä.
BUTTLER (on järkytettynä kävellyt edestakaisin ja
astuu katse päättäväisenä Octavion luo).
Saaneeko, kreivi Piccolomini,
mies rehti haastaa, jok' ol' luopiona?
OCTAVIO.
Saa, ken niin vakaasti on katunut.
BUTTLER.
Mun jäädä sallikaa!
OCTAVIO.
Mit' aattelette?
BUTTLER.
Mun suokaa jäädä rykmenttini kanssa!
OCTAVIO.
Voin luottaa teihin. Mit' on mielessänne?
BUTTLER.
Sen teko näyttää. Älkää tiedustelko!
Te minuun luottakaa! Te saatte luottaa!
Hänt' ette, jumaliste, jätäkään
hyvälle enkelilleen! -- Voikaa hyvin!
(Poistuu.)
PALVELIJA (tuo kirjelapun).
Toi outo mies sen sekä poistui heti.
Pihalla on jo hevot ruhtinaan.
(Poistuu.)
OCTAVIO (lukee).
"Sielt' irti pääskää! Teidän Isolani." --
Kun pääsis ensin tästä kaupungista!
Näin liki satamaako ajaisimme
karille? Pois! En turvass' ole täällä.
Vaan missä poikani nyt viipynee?