OCTAVIO PICCOLOMINI. ISOLANI astuu huoneeseen.
ISOLANI.
Täss' olen -- Ketä muita tulee vielä?
OCTAVIO (salamielisesti).
Sananen teille, kreivi Isolani.
ISOLANI (salamielisesti).
No, joko? Käykö toimeen ruhtinas?
Te minuun saatte luottaa. Koetelkaa!
OCTAVIO.
Voi käydä niin.
ISOLANI.
En, herra veli, kuulu
semmoisiin, jotka sanoill' uljailee,
vaan tekoon vaadittaissa pakoon pötkii.
Kokenut herttualt' oon ystävyyttä,
Jumala nähköön! Herttuaa saan kiittää
kaikesta. Hänt' en petä.
OCTAVIO.
Saadaan nähdä.
ISOLANI.
Varuilla olkaa! Kaikk' ei sitä mieltä.
Tääll' useakin pitää hovin puolta
eik' äskeist' allekirjoitusta, joka
otettiin varkain, katso sitovaksi.
OCTAVIO.
Vai niin! Ne herrat mulle ilmoittakaa!
ISOLANI.
Hiis! Kaikki saksalaiset puhuu niin.
Myös Esterházy, Kaunitz, Deodati[49]
sanovat: hovia on toteltava.
OCTAVIO.
Iloitsen.
ISOLANI.
Tekö?
OCTAVIO.
Niin, kun ystäviä,
palvelijoita viel' on keisarilla.
ISOLANI.
Pois pila! Huonoja ei oo ne miehet.
OCTAVIO.
Ei suinkaan. Enhän toki laske pilaa.
Todella iloitsen, kun voimakkaaksi
asian hyvän huomaan.
ISOLANI.
Piru! Mitä?
Siis ette ole?[50] -- Mitäs minä täällä?
OCTAVIO (arvokkaasti).
Selittämässä vain, te ystäväkö
vai vihollinen ootte keisarin.
ISOLANI (uhmaten).
Sen sille sanon, joll' on valta tehdä
minulle tämänmoinen kysymys.
OCTAVIO.
Tää kirje sanokoon, mull' onko valta!
ISOLANI.
Mi -- mitä? Tämä kirjoitus ja leima on keisarin.
(Lukee.)
"Siis olkoon armeijamme päällikkö kukin kenraalluutnantin
ja kreivin, rakkaan Piccolominimme käskyille niinkuin meidän"
-- Hm -- No -- Niin!
Kenraaliluutnantti, saan -- onnitella.
OCTAVIO.
Te alistutte käskyyn?
ISOLANI.
Minä -- mutta
niin äkin yllätätte mun -- Kai suodaan
ajatusaikaa --
OCTAVIO.
Kaksi minuuttia.
ISOLANI.
Mut asiahan on niin --
OCTAVIO.
-- selvä, suora.
Herranne petättekö, vaiko hälle
olette uskollinen, ilmoittakaa!
ISOLANI.
Petänkö -- Taivas -- Kyseess' onko petos?
OCTAVIO.
On kyllä. Ruhtinas on kavaltaja,
viholliselle tahtoo joukot jättää.
Sanokaa, luovutteko keisarista!
Viekkaasti liityttekö vihollisiin?
ISOLANI.
Mit' aattelette? Majesteetistako
luopuisin minä? Niinkö sanoin? Milloin
sanonut oisin moista?
OCTAVIO.
Ette vielä.
Niin, ette. Odotan vaan, sanotteko.
ISOLANI.
Mieluista kuulla teidän todistavan,
semmoista etten ole sanonut.
OCTAVIO.
Siis eroatte kai te ruhtinaasta?
ISOLANI.
Jos petost' aikoo -- Petos katkoo siteet.
OCTAVIO.
Päätätte taistoon käydä häntä vastaan?
ISOLANI.
Hän hyvää mulle teki -- vaan jos hän
on konna, jumaliste, laskun revin.
OCTAVIO.
Iloitsen, hyväll' että mukaannuitte.
Tän' yönä hiljaa lähtekäätte kaikkein
kevyiden joukkoin kanssa. Näyttäköön,
kuin käsky olis itse herttualta.
Kokouspaikkana on Frauenberg,
siell' antaa Gallas teille lisäkäskyt.
ISOLANI.
Mä tottelen. Vaan hoviss' ilmoittakaa,
kuink' altis olen!
OCTAVIO.
Kiittäin ilmoitan.
(Isolani poistuu. Saapuu palvelija.)
Eversti Buttlerko? No hyvä on.
ISOLANI (tullen takaisin).
Anteeksi suokaa jäyhä olentoni!
Oi, tiesinkö, ett' oli edessäni
niin suuri henkilö!
OCTAVIO.
Jo riittää.
ISOLANI.
Olen
iloinen vanha veikko, ja jos lie
minulta viinin innoss' singahtanut
hovia vastaan sana vinha, enpä,
tiedätte, tarkoittanut pahaa.
(Menee pois.)
OCTAVIO.
Älkää
siit' olko huolissanne! -- Onnistui!
Myös toisiin nähden olkoon sama onni!