EDELLISET. ILLO tulee.
ILLO (Terzkylle).
Tietääkö hän?
TERZKY.
Hän[11] tietää.
ILLO (Wallensteinille).
Vielä rauhaan
aiotko päästä kanssa keisarin
ja saada hänen luottamustaan? Vaikka
hylkäisit hankkeesi, niin tiedetään,
mit' olet aikonut. Sun täytyy mennä
edelleen, sillä takaisin et pääse.
TERZKY.
Asiakirjat heill' on huostassansa,
ne meitä vastaan selvään todistavat --
WALLENSTEIN.
Ei minun kynästäni. Valhettelet.
ILLO.
Vai niin? Siis uskotko, ne ettei lue
_sinulle_ syyksi, mist' on nimessäsi
tää lankos[12] sopinut? Saa ruotsalaiset
sun sananasi pitää _lankos_ sanaa,
mut eivät wieniläiset vihamiehes!
TERZKY.
Et kirjoittanut mitään -- Mutta mieti,
Sesinan kanssa mist' oot keskustellut?
Hän onko vaiti, jos hän pelastua
voi ilmi antamalla salaisuutes?
ILLO.
Ja sit' et itse huomaa! Ja kun nuo
saa tietää, kuinka pitkälle oot mennyt,
niin mitä vuotat vielä? Et voi enää
pysyä päällikkönä; ja jos luovut
virastas, silloin olet turman oma.
WALLENSTEIN.
Armeijaan turvaan. Se ei hylkää mua
Ja tietäkööt ne vaikka mitä; valta
on minulla, sen palan saavat niellä --
Uskollisuuden takeet jos ma annan,
niin täytyy heidän täysin rauhoittua.
ILLO.
Armeija sinun on; on tällä kertaa.
Vapise sentään ajan vitkallista,
hiljaista voimaa! Tänään, huomennakin
saat julki väkivaltaa vastaan turvaa
joukkoisi suosiosta; vaan jos aikaa
suot vihaajillesi, niin jäytävät
he huomaamattas sitä suosiota,
täält' yhden, tuolta toisen viettelevät --
ja petollinen, hauras rakennus
kukistuu, konsa tapahtuu tuo suuri
maanjäristys.[13]
WALLENSTEIN.
Se oli paha onni!
ILLO.
Oi, hyvä onni on se, jos se sinuun
vaikuttaa niinkuin pitää, oitis vaatii
sun tekoon -- Ruotsalainen everstipä --
WALLENSTEIN.
Hän onko tullut? Minkä viestin tuopi?
ILLO.
Vain sinulle hän uskoa sen tahtoo.
WALLENSTEIN.
Niin paha seikka tuo -- Niin kyllä! Liiaks
Sesina tietää, hän ei pysy vaiti!
TERZKY.
Hän böömiläinen pakolainen on,
kapinamies ja henkipatto; jos hän
sun vahingollas saattaa pelastua,
niin epäröiskö? Ja jos kiduttavat,
lujuutta onko sillä vennokkaalla?
WALLENSTEIN (mietteisiinsä vaipuneena).
Ei luottamus voi enää rakentua.
Teen niin tai näin, mä heidän silmissään
maankavaltaja olen, muuks en muutu.
Ja vaikka kuinka vilpitönnä palaan
velvollisuuttani ma täyttämään,
se minua ei yhtään auttais enää --
ILLO.
Se pilais asiasi. Se ei heistä
uskollisuutta ois, vaan heikkoutta.
WALLENSTEIN (kovin levottomana kävellen edestakaisin).
Se täytyiskö nyt todella mun tehdä,
siks että liioin sillä aatos leikki?
Kirottu, ken käy leikkiin pirun kanssa! --
ILLO.
Jos leikkinäs sen pidit vain, niin sulle,
saat uskoa, se tuiman toden maksaa.
WALLENSTEIN.
Ja jos mun täytyis tehdä se, niin nyt
se tehtäköön, kun mull' on vielä valta --
ILLO.
Jos suinkin, ennenkuin nuo wieniläiset
iskusta tointuu, ehtii ennen sua --
WALLENSTEIN (allekirjoituksia silmäillen).
Kenraalein sana mull' on kirjallinen --
Max Piccolomini -- hän puuttuu. Miksi?
TERZKY.
Niin se -- hän luuli --
ILLO.
Itserakkautta!
Ei tarvis sitä muka teidän kesken.
WALLENSTEIN.
Ei tarvitakaan, hän on oikeassa --
Rykmentit eivät tahdo Flanderiin,[14]
sain niiltä kirjelmän, ne julkisesti
vastustaa käskyä. On kapinaan
jo astuttu nyt ensimäinen askel.
ILLO.
Espanjalaisen luo ne vaikeammin
saat viedyksi kuin vihollisen luokse.
WALLENSTEIN.
Tahdonpa sentään ruotsalaisten viestin
nyt kuulla.
ILLO (kiirehtien).
Kutsutaanko hänet,[15] Terzky?
Hän tuolla ulkona on.
WALLENSTEIN.
Vuota hiukan!
Tää yllätti mun -- tuli liian pian --
En ole tottunut mä alistumaan
sokean, synkän sattumuksen johtoon.
ILLO.
Hänt' aluksi vain kuule, mieti sitten.
(Illo ja Terzky poistuvat.)