WALLENSTEIN.
Nyt riittäköön jo, Seni! Tänne tule!
Sarastaa päivä, nyt on Marsin hetki.
Ei hyvä enää työskennellä. Tule!
Kylliksi tiedämme jo.
SENI.
Saanko vielä
Venusta tarkastaa. Se juuri nousee
idässä, loistain lailla auringon.
WALLENSTEIN.
Lähinnä maata on se aivan nyt,
kaikilla voimillaan se tänne tehoo.
(Silmäillen taululle piirrettyjä kuvioita.)
Kas onnekasta tähtein asentoa!
Viimeinkin kolmen suuren[4] yhtymys
niin kohtalokas! Siunauksen tuojat,
_Venus_ ja _Jupiter_ -- ne viekkaan Marsin,
tuhoisan, keskellensä ottavat
ja pakottavat turmantuojan vanhan
minua palvelemaan. Sillä kauan
jo ampunut on pysty-, viistosätein
se suora-, oikokulma-asennostaan[5]
mun tähtiäni[6] punasalamoillaan,
häirinnyt niiden siunaavata voimaa.
Nyt voittivat ne vanhan vihollisen
ja taivaalle sen vangittuna tuovat.
SENI.
Ja yksikään ei turmantuoja loukkaa
valoa kumpaistakaan! Tehotonna
Saturnus nyt on _in cadente domo_.[7]
WALLENSTEIN.
Saturnuksen jo loppui valta tuon,
jok' asiain on salasyntyin herra
maan povessa[8] ja sielun syvyyksissä,
vallitsee kaiken, mik' on valonarkaa.
Ei enää arvelujen aika, sillä
loistoisa hallitsee näät Jupiter
ja vetää epäselvän hankkeeni
jo valon valtakuntaan -- Pian nyt
on toimittava, ennenkuin taas poistuu
ylhäältä onnellinen tähtisuhde,
siit' aina muuttumass' on taivaankatto.
(Ovelta kuuluu kolkutusta.)
Ken siell' on, katso!
TERZKY (oven takaa).
Käske avaamaan!
WALLENSTEIN.
On Terzky siellä.
Mit' on niin kiireellistä? Meill' on työtä.
TERZKY (oven takaa).
Muu kaikki syrjään, pyydän, nyt ei aikaa
enempään viivyttelyyn.
WALLENSTEIN.
Avaa, Seni!
(Samalla kuin Seni avaa Terzkylle oven ja poistuu,[9]
vetää Wallenstein esiripun kuvien eteen.)