Koko yön minä valvoin hukkaan,
Monta kertaa suutuin ma sukkaan.
Eikä kultaa kuulunutkaan.
Tulevan yön minä odotan vielä.
Jos ois kulta eksynyt tiellä.
Kolmatta yötä en odota enään.
Enkä sure kultani perään.
Neljännen yön minä hyppään ja häärään,
Jos ois' kultani eksynyt väärään.
LEENA. Kovinpa sinä nyt surullisia laulelet, Elli.
ELLI. Mistäpä niitä iloisiakaan aina riittää.
LEENA. Viskaa jo järveen tuo sukankudin ja tule ennemmin auttamaan minua
näitten astioitten pesemisessä.
ELLI (panee työn taskuunsa ja menee Leenaa auttamaan).
(Hetkisen äänettömyys.)
ELLI. Voi sentään sitä Eeroa, kuinka kauvan viipyy kotoa poissa.
LEENA. Sanos muuta!
(Taas äänettömyys.)
ELLI. Mihin luulette hänen joutuneen?
LEENA. En ollenkaan voi arvata.
ELLI. Tapasin Ollin tuolla järvellä, mutta ei hänkään mitään tiennyt.
LEENA. Outoa tuo tosiaankin on. Ei ihme, että isäntä on niin harmissaan.
ELLI. Varmaan Eero saa häneltä kovia nuhteita, jahka vaan kotia tulee.
LEENA. Luultavasti hän niitä ansaitseekin.