EERO. No noh, Elli, elähän nyt taas. Minä lupaan.
ELLI (kääntyy päin).
EERO--etten ilman luvattasi sinua suutele.
ELLI. Luuletko minun koskaan lupaa antavan semmoiseen tyhmyyteen?
EERO. Sitä vähän arvelen.
ELLI. Saat odottaa. (Lehmän mörinää kuuluu.) Voi, Omena parka, tuon
vallattoman Eeron tähden olin sinun tykkänään unhottaa. (Ottaa penkiltä
rainnan ja sangon) No, Eero! Pois tieltä, ulos jaloista, tie auki,
herrasväkeä tulee!
EERO. Oho, sanoi outo olutta. (Kädet puuskassa) Minä herra, sinä herra,
kumpi meistä syrjään poikkee?
ELLI. Sinäkö herra? Silloin tietäisit naiselle tietä antaa. (Aikoo
juosten sivuuttaa häntä.)
EERO (ottaa häntä kiinni). Seisahdu, armollinen herrasväki, ja kuule
mitä halvalla talonpojalla on sinulle sanottavaa! (Laulaa.)
[Kirj. ja sävelt. Kust. Killinen.]
Armas Elli, sinut nähden
Maan ja taivaan unhotan ma,
Ja sun suloutes tähden
Tulta tuonen rinnassain.