PENTTULA (kovemmin). Tee niinkuin käskin!
KYLÄNMIES. No noh, älkää kiivastuko,--johan minä tähän rupean.
Mutta--sallikaa minun ensin kysyä--mikä tuo keppi on?
PENTTULA. Ruumiin mittakeppi se on.
KYLÄNMIES. Ruumiin mittakeppi! Armahda meitä, joko minusta nyt kirstun
mittaa otetaan?
PENTTULA. Älä vaivaa aivojasi asioilla, jotka kumminkaan eivät kalloosi
mahdu, vaan laskeu tuohon penkille niinkuin jo sanoin.
KYLÄNMIES. Kyllä minä laskeun, kyllä (kädet ristissä). Mutta älkää minua
vaan tappako, minä rukoilen teitä.
PENTTULA. Houkkio!
KYLÄNMIES. Älkääkä panko minuun mitään noidan nuolia eikä velhoin
veitsirautoja, sillä minä olen kristitty ihminen. Muistakaa se, minä
olen kristitty ihminen.
PENTTULA. Mies, sinä koettelet kärsivällisyyttäni. Aijotko minua
totella, vai--?
KYLÄNMIES. Kohtsillään, kohtsillään, malttakaa vaan pikkuisen vielä.
ERÄS MIES OVENSUUSTA. Älä viivyttele suotta, vaan tee niinkuin on
käsketty.
KYLÄNMIES. Oletko läsnä tässä sinä vieraan miehen puolesta?
MIES. Se on tietty.
KYLÄNMIES. Ja te kaikki, katsokaa tarkoin mitä tässä tapahtuu, vieraan
miehen puolesta.
VÄKI OVENSUUSTA. Sen teemme.
KYLÄNMIES. No, täytynee tähän sitten ruveta. (Laskeutuu penkille
pitkin pituuttaan.)
PENTTULA (ottaa puukon vyöltään, paiskaa sen pystyyn laattiaan ja
asettaa vasemman kantapäänsä päälle; vetää sitten miehen kädet suoriksi
ja mittaa häntä kepillä vasemman jalan varpaista oikean käden sormiin ja
päinvastoin oikean jalan varpaista vasemman käden sormiin, jota
tehdessään hän lukee):
"Voi, sinä paha pakana.
Tiedänhän sinun sukusi.
Pohjan akka harvahammas,
Teki poikoa yheksän,
Tyttölapsen kymmenennen.
Niille etsi ristijätä,
Eipä saatu ristijätä,
Eikä löytty kastajata.
Itse risti rikkomansa,
Itse kastoi kantamansa.
Minkä pisti pistoksiksi,
Minkä luhtoi luunvaloksi,
Minkä hammasten kivuksi,
Minkä äijytti ähyksi,
Minkä muuksi turmioksi.
Sainpa kyitä kymmenkunnan,
Kääryn mustia matoja.
Kynsin kyitä käännyttelin,
Käsin käärmeitä pitelin,
Mull' on kynnet kyynveriset,
Käet käärmehen taliset,
Niillä puskun pään puserran,
Niillä tapan tauin nuolet
Hiviöstä ihmisraukan,
Emon tuoman ruumihista.
Jotta saisi sairas maata,
Voisi voihkaja levätä,
Saisi maata maatumatta.
Nukkua nukisematta."
(Taukoaa) Nouse ylös, ähkystä olet päässyt.
KYLÄNMIES (nousee). Ähkystä? Niin minäkö?
PENTTULA. Sinä tietysti, kukas muu.
KYLÄNMIES. No voi sun Tallukka-Matin tääpäs! Eihän minussa vielä
ikänä ole ähkyä ollut.
PENTTULA. Mitä sanot! Eikö sinussa ähkyä ollutkaan? Kenessä se sitten
oli?
KYLÄNMIES. Muorin mustaa lehmää se vaivaa, enkö sitä jo sanonut.
PENTTULA. Mene tiehesi, hölmö!
KYLÄNMIES. Ja minusta nyt suotta kirstun mittaa otettiin. Onko
hullumpaa kuultu! (Ovensuusta kuuluu naurua.)
PENTTULA. Olkaa nauramatta siellä, minä en kärsi naurua.--Semmoinenkin
pässinpää!
KYLÄNMIES. No, noh, ei se mitään ole. Sattuu joskus erehdys
viisaallekin, tuhmalla se on toisessa kädessä. Ette sillä mikään
pässinpää vielä ole.
PENTTULA. Sinä pässinpää olet, oikein aika pässinpää, ymmärrätkös nyt?
Ja mene tiehesi ennenkuin vimmastun. Parasta kun korjaatte luunne
täältä jok'ainoa.
KYLÄNMIES. Niin, mennään, mennään. Mutta (kumartaa) jos tekisitte hyvin
ja tulisitte muorin nustasta lehmästä kirstun mittaa ottamaan.