Vanha Mary Antony oli portilla, kun piispa ratsasti pihasta.
Työntäen portinvartijattaren syrjään hän tunkeusi esiin ja seisoi
levottomat kasvot ylöspäin kohotettuina, kun piispa lähestyi.
Tämä hillitsi Ikonia, kumartui satulasta ja kuiskasi: "Pitäkää hänestä
huolta, sisar Antony. Hänen mielensä on ahdistuksessa."
"Onko hän ratkaissut oikein?" kuiskasi vanha maallikkosisar.
"Hän ratkaisee aina oikein", sanoi piispa. "Mutta hän on niitä ihmisiä,
jotka torjuvat onnen luotaan molemmin käsin, ellei Pyhä Neitsyt itse
tarjoa sitä joko näyssä tai ilmestyksessä. Melkeinpä toivoisin,
että sinun hilpeä pieni hurmepukuinen ritarisi todellakin kantaisi
hänet pesäänsä ja opettaisi hänelle muutamia suloisia asioita jonkin
lehväisen paratiisin vehreässä siimeksessä. Mutta minä kerron sinulle
aivan liian paljon, arvoisa äiti. Pidä kielesi visusti kurissa tuossa
älykkäässä vanhassa päässäsi. Hoida häntä, ja lähetä minulle sana, jos
minua tarvitaan. _Benedicite_."
* * * * *
Tuntia myöhemmin piispa ratsasti mustalla tammallaan Shulamitilla
ylängölle koilliseen kaupungista, mistä saattoi nähdä alas jokiniitylle.
Kuten edellisenä päivänä hän tarkkasi nytkin, kun prioritar ratsasteli
Ikonilla.
Kerran tämä yllytti hevosen niin äkilliseen ja kiivaaseen laukkaan,
että kaukaa katseleva piispa pakotti ohjia kiristäen Shulamitin melkein
kapsahtamaan takajaloilleen, sillä hänet valtasi äkillinen pelko, että
Ikon syöksyisi jokeen.
Tunnin ajan prioritar ratsasti liehuvin hunnuin, valkoisena valkoisella
hevosella. He näyttivät kuin liikkeeseen saatetulta kauniilta
marmoriryhmältä.
Kun tämä rangaistus sitten oli suoritettu, hän katosi porttiholviin.
Kääntäen Shulamitin Worcesterin Symon ratsasti vitkaan alas kukkulalta,
suuntasi kulkunsa etelämmäksi ja ajoi kaupunkiin Munkkiportista ja
sitten palatsiin, missä Hugh d'Argent vartosi.
Piispa johdatti hänet takaovesta puutarhaan, ja siellä, avaralla
nurmikolla, rauhassa mahdollisilta kuuntelijoilta, piispa ja ritari
astelivat edes ja takaisin vakavasti keskustellen.
* * * * *
Viimein ritari virkkoi: "Varhain huomisaamuna minä lähetän hänen
kamarineitonsa edeltä käsin Warwickiin pitäen täällä vain hänen
ratsastuspukunsa. Jos hän päättäisi tulla, niin meidän täytyy saada
ratsastaa valtoimin ohjin. Silloinkin me ennätämme Warwickiin vasta
keskiyön tienoissa."
"Hän repi sen rikki ja polki jalkoihinsa", huomautti piispa.
"Minä en luovu toivosta", sanoi ritari. "Ei mikään muu kuin ihmeteko,
poikani, saa häntä muuttamaan mieltään tai luopumaan varmasta
päätöksestään."
"Silloin Pyhä Neitsyt sallii ihmeen tapahtua", selitti ritari urheasti.
"Minä rukoilin 'Suo hänet minulle!' ja siunattu Neitsyt hymyili."
"Veistokuvan hymy, poika kulta, on aina huomattavissa. Jos olisit
rukoillut 'Estä häntä tulemasta!' niin Pyhä Neitsyt olisi silloinkin
hymyillyt."
"Ei", sanoi ritari; "minä luotan rukoukseen." He seisahtuivat
suojuskaiteen ääreen, joka erotti puiston joesta.
"Minua onnisti hyvin", puhui ritari, "keskustellessani asioista
hänen sisarenpoikansa Eustacen kanssa. Meidän ei tarvitse vedota
kuninkaaseen. Se oli pelkästään hänen äitinsä kunnianhimoa. Nyt, kun
Eleanor on kuollut, ei hän välitä koko linnasta. Ensi kuussa hän
nai rikkaan neidon, jolla on suuret tilukset, eikä halua laisinkaan
pitää omanaan Moran kotia. Kaikki on taasen samalla kannalla kuin
hänen lähtiessään sieltä. Hänen oma väkensä hoitaa tiluksia. Olen
suunnitellut viedä hänet sinne Warwickista käsin, ratsastaen pohjoiseen
lyhyin päivämatkoin."
Piispa kumartui ottamaan maasta sileän valkoisen kiven ja heitti sen
jokeen. Se putosi loiskahtaen ja vaipui pohjaan. Vesi levisi jälleen
tasaisena sen ylle. Se oli silmänräpäyksessä kadonnut näkyvistä.
Sitten piispa puhkesi puhumaan. "Hugh, rakas poikani, hän luuli sitä
paavin omaksi kirjelmäksi ja nimikirjoitukseksi, ja kuitenkin hän repi
sen pieniksi palasiksi, heitti sen lattialle ja polki jalkoihinsa.
Minusta on nyt yhtä mahdotonta, että prioritar muuttaisi mielensä tässä
asiassa, kuin että saisimme koskaan enää nähdä tuota kiveä, joka nyt
makaa syvällä joen pohjassa."
Suojakaiteelta oli korkea hyppäys, ja tarkatessaan paikkaa, missä
ritari oli sukeltanut veteen, piispasta tuntuivat hetket pitenevän
tunneiksi.
Mutta ilmestyessään jälleen pinnalle ritarilla oli kädessään valkoinen
kivi.
Piispa laskeutui rantaportaille. "Uljaasti tehty, poikaseni!" hän
huusi, kun ritari ui portaille. "Sinä ansaitset voiton."
Mutta itsekseen hän sanoi: "Taistelukykyisiä miehiä ja älykkäitä
naisia on meillä aina oleva, ja he saavuttavat päämääränsä uutterin
ponnistuksin. Mutta ihmetekojen aika on ohitse."
Hugh d'Argent nousi portaita.
"Minä voitan varmasti", hän sanoi pudistellen itseään kuin iso
pörröinen koira.
Piispa, johon osui vesiryöppy, pyyhki huolellisesti välkkyvät pisarat
asustaan hienolla italialaisella nenäliinalla.
"Lähde sisään, poika", hän sanoi, "ja hanki itsellesi kuivaa. Lähetä
palvelijasi noutamaan toinen puku, ellei sinua haluta kernaammin
lainata isä Benedictiltä munkkikaapu! Anna kivi minulle. Se soveltuu
hyvin muistoksi tuosta kuuluisasta pyhästä kivestä, josta luostari
on saanut nimensä. Luullakseni meidän on onnistunut saada aikaan
ennusmerkki, joka osoittautuu sinulle edulliseksi." Hetken kuluttua
piispa seisoi yksinään työhuoneessaan laskien valkoisen kiven
raudoitetulle arkulle, johon hän oli sijoittanut paavin lupakirjan.
"Ihmetekojen aika on ohitse", hän sanoi. "Rauta ei ui enää veden
pinnalla eivätkä kivet kohoa joen pohjasta, ellei jumalallisen käskyn
avuksi tule voimakkaiden ihmissormien ote.
"Jää siihen, sinä toiveidemme pieni hautakivi. Merkitse paikkaa,
missä makaa Pyhän Isän kirjelmä, joka kirkollisessa suhteessa on
kaikkivaltias, mutta jonka on tehnyt mitättömäksi naisen uskollinen
omatunto ja luja tahto. Suokoon Jumala meille enemmän sellaisia naisia!"
Piispa helisti hopeakelloa ja palvelijan saapuessa hän viittasi
nenäliinaan, joka virui kosteana ja rypistyneenä pöydällä.
"Kuivaa tämä, Jasper", hän sanoi, "ja tuo minulle toinen, hiukan
isompi. Moisista siroista koruliinoista ei ole hyötyä, kun 'kyyneleet
vuotavat virtanaan'. Ei, älä näytä niin huolestuneelta, mies hyvä.
Minä lasken vain leikkiä. Tuo märkä ritari on toimittanut minulle
suihkukylvyn."