Prioritar polvistui Neitsyttä ja Lasta esittävän marmorikuvan ääreen.
Läntisestä ikkunasta tunkeutuen hyväilivät ilta-auringon säteet sen
valkoista kauneutta, valoivat hohtoa Madonnan puhtaisiin piirteisiin ja
kultaisen sädekehän Kristus-lapsen ympärille.
"Jumalan Äiti", rukoili prioritar kädet ristissä, "anna minulle
kärsivällisyyttä kohdellessani erheeseen vaipunutta; suo minulle
järkevyyttä kilvoitellakseni järjettömyyttä vastaan; sallittakoon
minun saada osani tämän kärsivän sydämen tuskasta, kuten sinäkin --
nähdessäsi rakkaan Poikasi, meidän Herramme kärsivän ristinpuussa --
tunsit miekan lävistävän myöskin oman sydämesi.
"Lahjoita minulle myötätuntoisuutta kärsimystä kohtaan, vaikka risti ei
olekaan omani, vaan toisen.
"Mutta luo minuun lujuutta ja käskymieltä: niinkuin sinä sanoit
palvelijoille Kaanaassa: 'Mitä tahansa Hän sanoo teille, se tehkää!'"
Prioritar odotti pää painuneena.
Sitten hän ojensi äkkiä kätensä ja kosketti Lapsen marmorijalkaa.
"Anna minulle lempeyttä", hän pyysi.