Kesäaamu. Ylellisesti sisustettu kesähuone, kukkasilla ja suurilla
kasveilla koristettu. Keskellä lattiaa pöytä, jonka ympärille on
asetettu sohva, leposohva ja muutamia mukavia tuoleja. Syrjempänä
pöytä, jolla akvarelleja ja koruteoksia, ja keinutuoli vieressä. Ovi
vasemmalle ja oikealle. Perällä avoin lasiovi verantaan ja puiston
rappusille. Näköala puistoon, josta näkyy pieni lampi joutsenineen ja
vene, ja kauvempaa metsien takaa siintää vuono. Verannan suurten
lasiovien edessä lasinen puistopallo. Vähän sivulla pöytä, jolla
sanomalehtiä, ja vieressä mukava tuoli.
PUUTARHURI, nuori mies, sinisessä puutarhuri-esiliinassa siirtää ja
muuttelee kukkia ja tuo muutamia sisään verannalta.
KONSULI ja KARNA nousevat puutarhan rappusia, tullen ikäänkuin
aamukävelyltään puistosta. Konsuli on leveähkö, arvokas mies, joka
puhuu tarmokkaasti ja terävästi.
_Konsuli_ (astuessaan huoneesen). Oletteko täällä, puutarhuri!
_Puutarhuri_. Järjestelen täällä hiukan. Rouva saa sitten istua täällä
kuin lehtimajassa -- kuin Afrikan palmumetsässä. -- Kyllä niitä
riittääkin, kasvihuone on aivan täynnä!
_Karna_ (ivansekaisesti). Tarvittaisiin vaan vielä joku elefantti sinne
kävelemään, -- tai kameeli.
_Puutarhuri_. Niin, mutta eipä tiedä vaikka saataisiinkin tänne pieni
eläintarha; tänne voi kyllä kerran tulla kameeliakin.
_Konsuli_ (on ottanut esille muistikirjansa ja seison sitä selaillen).
Tiedättekö, puutarhuri, teistä tulee minulle lopultakin kallis herra!
Olen tarkastanut menoarvionne. Kaiken sen lisäksi, mitä tänne jo on
upotettu, ette te pyydä vähempää kuin kahta -- kolmea tuhatta kruunua.
-- Kaksi -- kolme tuhatta kruunua kaivettavaksi maahan!...
_Puutarhuri_ (puuhaillen työssään keskustellessaan konsulin kanssa).
Rahoja tähän kyllä tarvitaan, -- vesiperäistä uudismaata, hiekkaa ja
ryteikköä kaikki tyyni. (Iloisesti.) Mutta suostuuhan konsuli, että
kuivaamme suon tuolla ja laitamme sinne vesisäiliön, niin sitten en
pyydä enää mitään ylimääräistä -- tänä vuonna.
_Konsuli_. Järviä ja vesisäiliöitä!... Kuivataan suot ja rämeet! -- ja
ne täytetään minun rahoillani!
_Puutarhuri_. Niin; mutta näettekö, mikä siitä on tulemassa: puisto,
jonka vertaista ei ole koko maassa, -- kokonainen metsästysalue täynnä
kirkkaita lampia, teitä ja käytäviä tunturille saakka. Ja ajatelkaa,
mikä se oli ennen: -- epäterveellinen, ruma erämaa, täynnä soita ja
rämeitä ja pensaikkoja! -- Muistattehan vielä, neiti, mikä raaka sumu
siitä aina levisi yli noiden rämeiden!
_Karna_. Mutta sitten tulitte te, ihmeidentekijä, -- siitä tuli
metsästysalue, -- Afrika --!
_Konsuli_. Ajatelkaa kuitenkin vähän sitäkin, mitkä rahat siihen
vähitellen on pantu. Mutta ylipäänsä herra puutarhuri ei näy välittävän
siitä roskasta, jota rahaksi kutsutaan. Sen kuulee jo äänestä, kun te
mainitsette jonkun summan! Te voisitte, silmää räpäyttämättä, päästää
vaikka kuinka moninollaisen luvun suustanne... Ja jos edes kerran
tultaisiin valmiiksi! -- Mutta aina vaan uusia aatteita.
_Puutarhuri_. Niin, kun siellä on semmoisiakin paikkoja, että
ajoneuvojen täytyy pysähtyä kalliomöhkäleen eteen, joka yht'äkkiä kohoo
keskellä tietä,..
_Konsuli_. Paikkoja, jotka minun täytyy kivettää rahoillani, niin, --
ja kaikki tuo alkuperäisten kustannusarvioiden lisäksi!
_Puutarhuri_. ... ja joka täytyy räjähyttää pois, niin...
_Konsuli_. Tässä laahataan minua vaan, niin sanoakseni, yhdestä
päähänpistosta toiseen.
_Karna_ (kiusoitellen). Kunhan se ei vaan päättyne siihen, että sinne
taas ilmestyy istumaan joku afrikalainen apina, niinkuin --
_Puutarhuri_. Sanokaa mieluummin metsälintu, neiti Karna, semmoinen,
jota ette milloinkaan ennen ole nähnyt.
_Karna_. Niin, tietysti, vähintäinkin kotka tai kondoori.
_Konsuli_ (sulkee kärsimättömästi muistikirjansa). Tule nyt, Karna,
mennään sisään. Minusta tuntuu kuin jo paljas puheleminenkin hänen
kanssaan maksaisi rahaa.
_Puutarhuri_. Mutta tämä räjähdystyö onkin aijottu vasta kevääksi,
herra konsuli.
Menee rappusia alas, kantaen kukkaruukkuja.
_Konsuli_. Tuo mies on tullut vähän liian mahtavaksi tässä talossa...
Mutta ihmeellinen hänellä on silmä, -- ja hän on välttämätön. Toista on
sitten, kun puisto on niellyt kaikki hänen hyvät aatteensa ja
päähänpistonsa --
_Karna_. Mitä sitten, isä?
_Konsuli_. ... ja suo on kuivattu.
_Karna_ Niin, mitä sitten --
_Konsuli_. Sitten annamme hänelle luonnollisesti matkapassin.
_Karna_ (ajatuksissaan). Niinkö? -- Niin -- --
RAMBECK, valkotukkainen, köyryniskainen mies, paksu keppi
kädessä, nousee varovasti rappuja.
Tukkukauppias Rambeck! -- sitten minä menen, isä...
Menee vasemmasta sivuovesta. Konsuli menee vierasta vastaan
ja tervehtii.
_Rambeck_. Katsoin paremmaksi etsiä teitä täältä kuin alhaalta
konttoristanne, herra konsuli, se olisi herättänyt huomiota. --
Katselee ympärilleen.
-- Voiko -- voiko täällä puhua häiritsemättä?...
_Konsuli_. Istukaa, arvoisa herra! -- Olen hyvin utelias kuulemaan,
mikä on saanut tukkukauppias Anders Rambeckin lähtemään näin aikaisin
ulos lintujen kanssa livertämään.
_Rambeck_. Niinpä kyllä, tahtoisin vaan sanoa, että tulen kuin
Nikodemus salaisena hetkenä.
_Konsuli_ (äkkiä tarkkaavaisena, ottaessaan tuolin). On siis tapahtunut
jotain, Rambeck!
_Rambeck_. Se tahtoo sanoa, että kohta voi tapahtua jotain. Tai
oikeammin voi tapahtua jotain hyvin, hyvin tärkeää. Mikäli luulen
tietäväni, olette te, Herra konsuli, tekemisissä Lövendam ja Kumppanin
kanssa.
_Konsuli_. Yhtiö on antanut meidän konttorimme kautta toimittaa kaikki
juoksevain vekselien ja osoitustensa maksut, aina siitä saakka, kun se
otti haltuunsa itäiset metsät Parkerin ja Poikain jälkeen.
_Rambeck_. Jos ei vaan mikään hävitä liikevoimaa.
_Konsuli_ (ivallisesti). Niin -- jos nyt esimerkiksi joki jonain
kauniina päivänä juoksisi kuiville. Minä myönnän sen mahdolliseksi.
Maailma on katoovainen.
_Rambeck_. Niin -- kyllä! Niin kyllä! Ei nyt sentään vielä puhuta
tuomiopäivästä. Mutta maanjäristykset voivat olla pahoja, hävittävät
muutamat seudut kokonaan! -- Ja sanoohan ranskalainen sananparsikin:
_sauve qui peut!_ joka merkitsee niin paljon kuin että on katsottava
eteensä ajoissa.
_Konsuli_. Suokaa anteeksi, hra Rambeck, se on sana, jota paljon
väärinkäytetään.
_Rambeck_. Mutta joka on paikallaan, kun näkyy merkkejä auringossa ja
kuussa -- eli, että semmoisenkin yhtiön kuin Löwendam ja Kumppanin
vahvat perusmuuraukset voivat kerran horjahtaa.
_Konsuli_. Joll'en tietäisi, ett'ei vanha Anders Rambeck laske leikkiä
asioissa --
_Rambeck_ (jatkaa). ... Ryhtyneet suuriin kahvispekulationeihin ja
katovuosi Jaavalla...
_Konsuli_ (hypähtää ylös). Löwendam ja Kumppani? -- Sen minä sanon,
että jos Löwendam horjuu, niin horjuu taivaan Herrakin! Monen miljoonan
peritty omaisuus ja tunnetusti kykenevä mies johtajana! -- Turhia,
turhia -- herra Rambeck, kylmäverisyyttä vaan. Tiedän kyllä, että voi
yhtäkkiä joutua hädän valtaan, jos ei saa unta yöllä mietteiltään -- on
kuin tuntisi savun hajua nenässään ja sitten iskee mieleen, että
tuli kytee jossain... Mutta Löwendam! -- siellä tykkii valtimo
rauhallisesti. -- Ja sen päälle menemme sisään saamaan kupin kahvia.
_Rambeck_. Jos nyt ilmoitan teille, sama se, mistä ja miten olen sen
saanut tietooni että Löwendamilta on vaadittu vakuuksia nimensä ohella,
-- kuiskaten -- ja on täytynyt siihen suostua! -- ehkä arvoisa herra
nyt huomaa asioiden ansaitsevan lähempää tarkastusta.
_Konsuli_. Löwendam ja Kumppanin täytynyt antaa vakuuksia!... Mutta
mitä tietoja te tuottekaan? -- aivan kuin salaman isku poutaisena
päivänä! --
Keskeyttää ja panee takkinsa nappiin.
-- Niin! -- suokaa minun heti lausua, että olen teille suuressa
kiitollisuuden velassa arvokkaasta viittauksestanne, herra Rambeck, --
ja pyydän teidän olemaan vakuutettu siitä, että meidän yhtiömme aina on
valmis vastapalvelukseen! -- Minulla on tätä nykyä, niinkuin aivan
oikein olette arvanneet, useita raha-etuja siellä valvottavana...
Kävelee kiivaasti edestakaisin lattialla.
_Rambeck_ (varovasti). Minun täytyy tunnustaa, ett'ei minulla
itsellänikään ole aivan pieniä summia sijoitettuna sillä taholla... Ja,
kun äsken lausuin, että mahdollisesti täytyy _sauve qui peut!_ -- niin
ajattelin vähän sitäkin, että konsulin ja minun kenties olisi syytä
lyödä tuumamme tukkoon. Johon ensimmäiseksi kuuluu molemminpuolinen
suoruus ilman -- (yskäsee pari kertaa) -- ilman kainostelematta.
_Konsuli_. Aivan samaa mieltä täydellisesti samaa mieltä. Ei mitään
kainostelemista, Rambeck.
_Rambeck_. Minä otaksun siis, että arvoisalla herralla on ollut
sama inhimmillinen heikkous kuin minullakin, ja että teidätkin
pääasiallisesti on johtanut kauppahuoneen yhteyteen nuo mainiot
kahdeksantoista ja kahdenkymmenen viiden prosentin osakkeet sen viini-,
likööri- ja viinatehtaissa. En tahdo urkkia montako osaketta konsuli
Wulffiella on, enkä myöskään tahdo ilmaista, kuinka moneen sellaiseen
minä olen sijoittanut pienet varani. Mutta yksi asia on varma, josta
sattumalta olen saanut selkoa että Löwendam henkensä uhalla tarvitsee
puhdasta rahaa. Ja jos nyt konsuli ja minä kaikessa hiljaisuudessa
kiristäisimme mekin vaatimuksiamme ja vaatisimme joko kontantteja tai
saamisemme maksettaviksi näillä yhtiön viina-osakkeilla korkeimman
prosentin mukaan.
Levittää kätensä ja huutaa.
-- Niin, herra konsuli, siten olisimme muuttaneet koko uhkavan vaaran
mitä edullisimmaksi afääriksi.
_Konsuli_ (ryhdikkäästi, käsi pistettynä takin rinnusten alle). Niin,
ette ole väärässä!... Jos todellakin konkurssi uhkaa korkeampia
finanssipiirejä, -- ilmakerroksessa päittemme päällä, niin ehkäpä mekin
pienemmät petolinnut voisimme iskeä kiinni, Rambeck.
_Rambeck_ (hieroo käsiään. Kiihkeästi). Niin, minä itken, sillä minulla
on vaan seitsemän -- kahdeksankymmentä tuhatta siellä.
_Konsuli_ (miettivästi). On todellakin niin, että Löwendam ja Kumppani
ovat ihmeekseni tänä viimeisenä puolena vuotena vetäneet aivan
harvinaisen suuria summia kassastamme. Nyt se selviää.
_Rambeck_. Niin... niin... Se käy yhteen -- käy yhteen. Yhtiö tahtoo
henkensä kaupalla puhdasta rahaa, ja me tahdomme osakkeita!
Nousee ja ottaa keppinsä. Ojentaessaan kätensä konsulille
hyvästiksi.
Niin, tällä tavoin voivat toiveet yhtyä, arvoisa herra!
_Konsuli_ (merkitsevästi, saattaessaan häntä ulos). Tässä täytyy toimia
hiljaa ja salaisesti! -- Ei voi kyllin varovasti...
_Konsuli_ (tulee hetken päästit verkalleen sisään puistonrappusilta.
Jää seisomaan kitsi oikeanpuolisen oven lukossa). Seitsemän
kahdeksankymmentä tuhatta?... Hänellä on tietysti siellä vähintäinkin
kolme kertaa niin paljon.