Tää päiväpä juhlien juhla lie,
tää päivä on päivä Herran,
joka sydän kun riemuten uhrin vie
pyhän uhrimaljaan kerran,
kun syömet syntiset saastastaan
näin tahtovat irti päästä,
pyhä kukka kun puhjeten kuorestaan
pään nostavi talven jäästä
ja tuoksullaan
jo täyttää maan. --
Tää päivä on päivä Herran!
Oi nähkää, kuinka nyt taivaskin
valon juhlahan lahjoittaapi.
Oi nähkää, Pohjolan hankihin
runot Jumala kirjoittaapi
ja enkelit lentävät päällä maan
-- ihan siipien suihkehet kuulet --
ja riemua taivahan, riemua maan
nyt kuiskivat noiden huulet.
Koko taivas, maa
nyt julistaa:
Tää päivä on päivä Herran!
Katukerjuri heittävi sauvan pois
ja rampa on terve jälleen,
ja on kuin Luoja leivän sois
sekä särpimen pyytäjälleen.
Nyt nälkä ja tuskakin unhoittuu
tähän riemujen juopumukseen.
Nyt tyytyvi köyhä ja kurja muu
ilohetkisen hurmaukseen.
Joka ihminen
nyt tuntee sen:
Tää päivä on päivä Herran!
Tää päivä on suurien tunteiden
sekä suurien innostusten.
Tää päivä on surmaa murheiden,
surun, vaivojen vastustusten.
Ajan tulevan viesti on päivä tää,
ajan armahan, suuren, uuden,
jona juhlahetkien hurma jää
varaks' vierivän vastaisuuden,
kun päällä maan
ain tunnetaan:
Nyt aika on aikaa Herran!