Ne matasi maassa
polvillaan
ja ne huusivat Luojaa
tuskissaan.
Mut yö oli yllä ja
kalman mies
syyssatoja suuria
niittää ties.
Elonviljat kypsyi,
tuleutui;
yli laihon viikate
kaareutui.
Ja Jumala mykkänä
nukkui kai,
oli taivas vaiti ja
tyhjän sai
nälän nähnyt nöyrähän
rukoukseen --
käsi kuolon kuivasi
kyynelveen.
Oli palkkana uskon ja
haaveiden,
työtaistelun, tarmon ja
toiveiden
elonpäivät tuskia,
nälkää vaan,
sen jälkehen multaa
hautausmaan.