Hei hepo! astele taajempaa;
huilata saathan kohta.
Katsohan! Tuolta jo kauvempaa
kaupunki-valkeet hohtaa.
Taipale lopussa kohta jo lie.
Astele, astele sie!
Tiuvut ne soittavat tahdissaan
vanhassa, lystikkäässä.
Hauska on miettiä matkallaan
lauhassa talvisäässä;
kavion kopsetta kuunnella;
sydäntä lepohon laulella.
Syömeni! Heitähän huolet pois
taikka ne tyystin peitä!
Etköhän mun sinä hetken sois
kulkevan rauhan teitä?
Anna mun levätä hiukan vaan,
että mä voimaa saan.
Voimia vain minä tarvitsen,
voimia tehdä työtä.
Työni ma tunnen ja vapisen,
voima kun ei ole myötä.
Paljo en kestä, heikko kun oon
elämän suurehen taisteloon.
Lennä mun varsani vinhaan vaan
määrämme päähän saakka.
Sullehan paljo ei painakaan
huolteni raskas taakka.
Niiden et painoa tunne sä,
heinien, kaurojen ystävä.
Soittavat tiukuset. Kiirehtää
heponi kulkuansa.
Taipale taakseni taittuu, jää.
Kaupunki pauhullansa
katkovi säikeitä mietteiden.
Seis hepo! -- Luon' olen ystävien.