Lukija huomaa että kirjoittaessani tätä kirjaa olen joskus käyttänyt
päiväkirjoja, kirjeitä, muistiinpanoja, saarnoja ja tunnettujen
henkilöiden puheita, sekä vielä elossa olevien että kuolleitten.
Samaten käy ilmi, että olen usein käyttänyt tosi tapauksia kirjalliseen
tarkoitukseen. Tehdessäni niin luulen olleeni uskollinen taiteen
periaatteille ja tiedän siinä seuranneeni suurten kirjailijain
esimerkkiä. Mutta koska tiedän kuinka helposti voi joutua vaaraan
loukata personallisesti, tahtoisin sanoa, etten ole tarkoittanut
kuvata ketään henkilöä tai kertoa minkään tunnetun seuran oloista
tai viitata minkään erityisen laitoksen johtoon. Pitäisin semmoista
vääryytenä kaunokirjallisuuden olemusta kohtaan semmoisena kuin
minä olen sen ymmärtänyt kaunokirjallisuuden tarkoitus kun ei minun
mielestäni ole tarjota valehistoriaa ja näennäisiä tosiasioita, vaan
esittää aatetta kertomuksen muodossa, jossa on niin paljon realismia
kuin idealismin vaatimukset sallivat. Esittäessäni sitä aatetta, joka
on ollut "Kristityn" aiheena, on tarkoitukseni ollut kuvata, vaikkapa
epätäydellisestikin, niitä mielen, luonteen, uskonnon ja sivistyksen,
yhteiskunnallisten ja uskonnollisten pyrintöjen edustajia, joita luulen
näkeväni Englannin ja Amerikan elämässä yhdeksännentoista vuosisadan
lopulla. Semmoiseen tehtävään omat huomioni ja mietteeni eivät olisi
riittäneet, ja siksi tiedänkin monessa kohdassa tätä kirjaa olleeni
vain se upokas, jossa metalli on sulanut ympärillä riehuvien liekkien
lieskasta.
_Hall Caine_.
Greeba Castle,
Isle of Man, 1897.