A.-M.-R:n takana seisovat rahamiehet pitivät tiistai-iltana kokouksen,
jossa muodostivat renkaan. He olivat yksimieliset siitä, että
osakkeitten hintaa alentava, tuntematon henkilö oli pakoitettava
antautumaan ja päättivät sentähden seuraavana päivänä ostaa
sataviisikymmentä tuhatta A.-M.-R:n osaketta nähdäkseen, kestäisikö
tämä tuntematon sitä.
Van Rensselaer oli valmistunut kestämään sangen paljon. Tiistaina,
markkinain kiihkeimmillään ollessa, oli hän myynyt jokainoan muulla
taholla, esim. suuressa terästrustissa, omistamansa osakkeen ja sitä
paitsi lainannut niin paljon kuin suinkin luotollaan sai. Kaikki nämät
rahat olivat nyt hänen välittäjillään, ja keskiviikko-aamuna markkinain
alkaessa seisoi hän sähkösanomakoneen ääressä yksityiskonttoorissaan,
uskotun konttoristin ollessa valmiina sähköttämään hänen määräyksiään
kaikille tahoille.
Taistelu kävi alussa hitaasti. Se oli aivankuin kamppailua etuvartiosta
kahden jättiläisen välillä, jotka kumpikin koettivat ottaa selkoa
vastustajansa voimasta. Renkaan välittäjät tarjosivat korkeita hintoja
A.-M.-R:n osakkeista, mutta van Rensselaer odotti ja oli varuillaan.
Osa myytiinkin, ei kuitenkaan hänen hallussaan olevia, ja hän odotti
vaan hinnan vielä kohoavan, jotta vihollisensa tulisivat rohkeammiksi,
ja hänen oma asemansa varmemmaksi.
Noin kello yhdentoista tienoissa alkoi taistelu täydellä todella.
A.-M.-R. alkoi 155:llä, hinnan nopeasti vaihdellessa. Osakkeita
myytiin noin viisi tuhatta, ja niitten hinta oli noussut 155-1/2 ja
156-1/2:een. Sitten nousi se 158:aan ja jäi siihen.
Hinta oli selvästi nyt juuri niin korkealla kuin vastustaja tahtoi sen
nousevan. Ja hetken päästä lähetti van Rensselaer määräyksensä --
kaksituhatta osaketta viidelle eri välittäjälle. A.-M.-R. horjui, laski
157-5/8:aan hitaasti vaihdellen. Lisättiin viisitoista tuhatta. Van
Rensselaer antoi uusia määräyksiä, uusia tarjouksia tehtiin, ja hänen
välittäjänsä hyväksyivät ne. Pörssihuoneustossa tunkeili mieletön
joukko kirkuvia, käsillään huitovia miehiä, kokoontuneina A.-M.-R:n
ilmoitustaulujen ympärillä. Kuukausiin ei oltu tällaista nähty.
Epäilemättä oli jotain erinomaista tekeillä. Vielä ei ollut kenenkään
huomio kiintynyt siihen seikkaan, että hinnan korottajat pyrkivät
pidättämään osakkeita, ja hurjia huhuja oli liikkeellä. A.-M.-R:n
osakkeet eivät koskaan olleet nousseet näin korkealle ja mahdotonta
niitten oli pysyäkin sellaisessa hinnassa. Mutta ne pysyivät kuitenkin
ja tarjous toisensa perästä tehtiin. Vasta puolenpäivän aikaan alkoivat
ne laskea ja silloin oli rengas ostanut sataviisikymmentä tuhatta omaa
osakettaan, joista van Rensselaer oli myynyt satakolmekymmentä tuhatta.
Silloin alkoivat hänen välittäjänsä tehdä tarjouksiaan. Hinnat laskivat
hitaasti. Renkaan jäsenet kokoontuivat lyhyeen neuvotteluun. Selvästi
valmistui vihollinen kaikkine joukkoineen vastarintaan. Vaara oli
uhkaava, sillä heti kun ihmiset saivat tietää tämän olevan hyökkäyksen
hintojen alentamiseksi, joutuisivat he levottomuuden valtaan.
Tuskallisen jännityksen vallassa odottaisivat tuhannet kunnes yhden
ainoankin prosentin eroitus saisi aikaan kauhean sekasorron ja
pakottaisi vaa'an painumaan toiselle tai toiselle puolelle ja viskaisi
sadointuhansin osakkeita markkinain pyörteisiin. Muutaman minuutin
keskustelun jälkeen sitoutui rengas vielä ostamaan kolmesataa tuhatta
osaketta.
Nyt vallitsi raivoisa kiihko markkinoilla. A.-M.-R:n osakkeet laskivat
157-1/2:een ja seisahtuivat siihen. Renkaan välittäjät kirkuivat, jotta
pörssihuoneusto kaikui, mutta van Rensselaer tyynenä ja kaikkien
mahdollisuuksien varalle valmiina myi niin paljon kuin he halusivat, ja
joka kerta, kun he taukosivat ostamasta, alkoi hän alentaa osakkeitten
hintaa. Seuraus tästä oli, että hinta horjui sinne tänne -- milloin
nousi, milloin laski yhden prosentin ja osakkeitten kauppa oli
kiihkeämpi kuin ennen milloinkaan.
Ei ollut enään epäilystäkään, mikä tässä oli tarkoituksena. Salaliitto
oli tehty yhtiön kukistamiseksi. Ja selvää oli myöskin, että
salaliittolaiset kuuluivat maan mahtavimpiin. Robert van Rensselaerin
omaisuus arvioittiin siihen aikaan kahdeksikymmeneksi miljoonaksi
dollariksi, s.t.s. hän voi, hintojen tällään ollessa, ostaa 1,25
miljoonaa osaketta. Hän ei tiennyt, voisivatko vastustajansa mennä niin
pitkälle, mutta hän istui siinä päättävänä ja piti silmällä
sähkösanomakonettansa, taistelun raivotessa, ja mieletöntä kiihkoa
osoittavan huudon ja rähinän noustessa kadulta hänen korviinsa.
Kolme jälellä olevaa, pitkää, väsyttävää tuntia, kului hitaasti. Iskun
toisensa perästä hän tähtäsi vastustajiinsa, mutta nähtävästi
tuloksetta. Hermostunut hän ei ollut, mutta otsansa synkkeni yhä
enemmän ja silloin tällöin mutisi hän kirouksen. Hän oli pannut
alttiiksi kaikki, mitä hänellä oli, taistelussa vihollisen
tuntemattomia voimia vastaan. Jos ei hänen viimeisen määräyksensä
onnistuisi niitä kukistaa, seisoisi hän itse piankin typö tyhjänä.
Ainoastaan pari minuttia oli jälellä tästä kauheasta, unohtumattomasta
päivästä. Kymmenkunta hänen välittäjiään seisoi ja tarjosi kaupan
osakkeita huimaavista hinnoista. Kerrankin myytiin kaksikymmentä
tuhatta osaketta yht'aikaa. Hän tähtäsi viimeiset iskunsa, jotka saivat
markkinat horjumaan ja ihmiset kauhusta kalpenemaan. Mutta joka kerta,
kun hän teki tarjouksen, tarttuivat vastustajat siihen halukkaasti, ja
A.-M.-R. ei väistynyt tuumaakaan.
Ja niin seisoi se pystyssä vieläkin, kun pörssi suljettiin, ja tämä
peloittava päivä oli lopussa.