ROUVA BERGMAN (keskeyttäen.) Tuommoinen se on meidän ukko! Ei se yhtään
ajattele eikä pelkää. Siperiaan sekin vielä joutuisi vanhoilla
päivillään, jos saisi oman päänsä pitää. Ja mitä minusta sitten tulisi!
On tässä jo surua ilmankin. On, on. Yrjönkin jo veivät. -- Ettei vaan
kävisi toisten samalla lailla!
PASTORI. Meidän on ilmoitettava tästä Antille. Hänen pitäisi aivan
kohta tulla tänne.
ROUVA BERGMAN. Niin, tieto on toimitettava, että osaa edes vähän
väistää. Ukolle minä juuri sanoin: Olisipa se Yrjökin edes kuullut
jotakin etukäteen, ehkä olisi pelastunut.
UKKO BERGMAN. Joo, pelastunut olisi.
ROUVA BERGMAN. Kyllä nämä ovat ikäviä aikoja Aini-neidille. Ovat
niinkin!
UKKO BERGMAN. Ovat.
PASTORI. Toivokaamme, ettei tapahdu mitään onnettomuutta. Ja ovathan
nämä ikävät enteetkin vallan toiselta paikkakunnalta.
ROUVA BERGMAN. Sitä minäkin sydämestäni toivon. -- Mutta se on se
politiikka semmoista, että kyllä se uhrinsa ottaa. Minä olen sen niin
monta kertaa nähnyt ja minä olen koettanut sitä ukonkin mieleen
teroittaa. Ei siinä ikä tule kysymykseen.