PASTORI (keskeyttäen.) Minulle kerrottiin, että siellä pohjoisessa
olisi joku ammuttu?
ROUVA BERGMAN. Niin! Voi, voi sentään! Kaikkia minunkin vielä pitää
kuulemani. Mutta oli se onni sentään, että Yrjö pelastui. Onhan nyt
edes jotakin toivoa. Vaikka Herra yksin sen tietää! -- Samalla kertaa
kuin Yrjön vangitsivat, ampuivat ne hänen toverinsa. Yritti,
poikaparka, pakoon ja siihen ne sen sitten lopettivat. -- Jaa, jaa!
Kyllä nyt aikoja eletään.
UKKO BERGMAN (huokaisten.) Eletään, joo, eletään!
VILJO. Mutta kerran on kostonpäiväkin tuleva!
ROUVA BERGMAN. Eivät taida enää näin vanhat ihmiset sitä hetkeä elää.
PASTORI. Kaikki onkin siis totta, mitä minulle vain huhuna kerrottiin.
AARNE. Onnettomuus on tulossa.
ROUVA BERGMAN. Sen Antti-herran tähden me tätä juuri tulimme puhumaan.
Kyllä hänenkin nyt on parasta olla varuillaan, ettei käy niin
onnettomasti kuin Yrjön.
PASTORI. Olen teille erittäin kiitollinen.
ROUVA BERGMAN. Ukko kyllä tahtoi mennä suoraan Antti-herran puheille,
mutta minä en päästänyt sitä.