AAPO. Tuota, kyllä min' oisin kuitenkin nöyrimmästi pyytänyt vähän
jalkavaivoja, kun tänne käräjäpaikkaan on niin pitkä matka ja kengät
kuluu ja työaikakin hukkaan menee...
TUOMARI (merkitsee paperille). Hyve, hyve! Astu ulos!
AAPO (menee vitkalleen).
KAISA (tulee siltavoutiin seuraamana).
Viides kohtaus.
Edelliset (paitsi Aapoa) ja Kaisa.
TUOMARI. No, mite sine tiede teste asiast'?
KAISA. Jaa, juu, kyllähän minä tiedän paljonkin. Minähän palvelen
Jeremiaksen naapurilla, niin ainahan sitä silloin tulee paljonkin
kuulleeksi ja nähneeksi.
TUOMARI. Kerro sitte, mite sine tiede!
KAISA. Jaa, juu, vallan kernaasti. Ja hauskahan sitä on kertoa, kun
kerrankin saa suunsa puhtaaksi puhua.
PERSKA (nykii Kaisaa takaa helmasta kuiskaten): Haasta asiata
eläkä muuta!
TUOMARI. Niin, haasta asia eleke muu!
KAISA. Jaa, Juu, kyllä minä... (Astuu lähemmäksi ja alkaa hiljaa.)
Nähkääs, herra herrassyötinkin, se on nyt sill'viisiä, että...
TUOMARI. Kovan haasta, ette kaikki kuule!
KAISA (kovemmin). Jaa, juu, ka, ilkiänhän minä sen kovemminkin...
Se on nyt sitte sill'viisiä — ja sen tietää joka ikinen henki
Issakaisellakin — että tuo Jeremias elää eukkonsa kanssa ihan kuin
kissa ja koira, niinkuin pruukataan sanoa.
TUOMARI. Mutta ei se kuulu tehen.
KAISA (keikeästi). Jaa, juu, mut kyllä se kuitenkin vähän niinkuin
kuuluu, herra herrassyötinki...
JULKUNEN (varottaa sormellaan). So, so, so!
KAISA. ... sillä siinä se on ihan vissisti koko tämän jutun alku ja
juuri, niinkuin pruukataan sanoa. Se tuo Jeremias, nähkääs, juo kuin
tratti, niinkuin pruukataan sanoa, juo ja tappelee...
JEREMIAS. Mut s'ei o totta!...
TUOMARI. Pideke sine suus'?!!
KAISA. Onpa hyvinkin totta, herra herrassyötinki. Sen tietää kyllä
Samuli...
SAMULI (vakuuttavasti). Joo, kyllä!
KAISA. .... kerrankin se oli tadikolla, tuo Jeremias, sivaista
Serahviinaa päähän ja jos ei oisi silloin Samuli sattunut väliin
tulemaan, niin siinä se makaisi Serahviina vieläkin tunkiolla. Ja
siitä lähtien...
TUOMARI. Nyt sine lavertele taas. Puhu mite sine asiast' tiede!
KAISA. Jaa, juu. Sitähän minä just'ikään tahdoin sanoa, että siitä
lähtienhän ne sitte, Serahviina ja Samuli, ovat olleet niin hyvissä
väleissä, niin hyvissä väleissä, että oikein... Muuta en tahdo sanoa;
ymmärtäähän sen jokainen viisas ihminen siitä jo itsestäänkin.
JEREMIAS (mittelee Samulia silmillään koko seuraavan puhelun aikana).
TUOMARI. Tiedetke sine sitte, ette Samuli oli sine Tuomaan markkina
edellisene ilta kanssa Serahviinan luona?
KAISA. Kuinkas en tietäisi? Ihan vissiin tiedänkin. Sillä sitähän se
Serahviina varmaan passata koetti, että kun Jeremias markkinoille
lähtee, niin tulee Samuli häntä sill'aikaa päälle helsaamaan.
SAMULI (itsekseen mutisten). Lorujaan laskee...
TUOMARI (Samulille). Ele mököte sine! — (Kaisalle.) Ele sine haasta,
mite luule, vaan mite varmaan tiede. Vastaa, neitke sine itse Samuli
sine ilta Serahviinan luona?
KAISA. Jaa, juu, kyllä. Se oli sill' viisiä, että kun Aapo sinä iltana
lähti kotiinsa — (ujostellen) meillä on sen Aapon kanssa vähän
niinkuin naimatuumat ja sen tautta se, hi, hi, hi, hi, kävi sinä iltana
minuakin niinkuin vähän päälle helsaamassa — niin minä läksin häntä
vähän matkaa följaamaan. Ja siellä me sitte yhdessä nähtiin Samulin,
säkki selässä, tulla kyyröttävän Pönttöseltä päin.
TUOMARI (merkitsee paperille). No, mite sine viele tiede?
KAISA. Jaa, juu. Silloin me Aapon kanssa sanottiin, että vissiin se on
Serahviina taaskinsa Samulia evästänyt, koska sen nyt on noin pussi
pullollaan, sillä niitähän se kuuluu Samulille muonavaroja ennenkin
antaneen, Samuli kun on ypöyksinäinen, akaton mies.
SAMULI (mutisten itsekseen). Sen se valehteleekin...
TUOMARI. No, no, no! — Mut kuuliko sine siine sekiss' porsas vinkua?
KAISA. Porsas, porsas se ihan vissiin vinkui, vaikka minä ensin luulin,
että se Aapo muuten vaan kujeillaan kuin porsas vingahti Samulista
pilkkaa tehdäkseen...
LÖTJÖNEN. Se näkyy, herra herrassyötinki, Serahviina itse olevan täällä,
että jos niinkuin häntä itseään tulisi tarvis kuulustella.
TUOMARI. Jassoo, jassoo. — (Kaisalle.) Astu ulos sitte!
KAISA. Jaa, juu, kiitoksia. Mutta, tuota, kyllä min' oisin kuitenkin
ensin vähän niinkuin jalkavaivoja pyytänyt, jos niinkuin antaa passaisi.
Sillä ei ne markat nyt pahaa tekisi, kun meill'on sen Aapon kanssa
niinkuin tuumat lyöttäytyä yhteen...
TUOMARI. Hyve, hyve! — Mändylin, kalla in käringen!
SILTAVOUTI (käsi korvan takana). Ku... ku... ku... kuin?
TUOMARI. Pönttönens hustru — Serafina!
SILTAVOUTI. Ja-ha, jaha.
KAISA (on kuitenkin jäänyt sisään, vaikka lautamiehet kuiskaavat
ja tekevät merkkejä hänelle, että hän menisi ulos).
TUOMARI (kiljaisten Kaisalle). Mene ulos, sanon mine! Etke sine kuule?!
KAISA (kovin hätääntyneenä ja niiaten mennessään). Jaa, juu...
Kiitoksia... Minä odotin... minä luulin... että heti maksetaan rahat...
Jaa, juu...
(Pyörähtää aika vauhtia ovelle, jossa tuupahtaa siltavoutia vastaan.)
SERAHVIINA (ulkona; on kuunnellut oven takana ja kurkistanut avaimen
reiästä, ja kun Kaisa paiskaa oven auki, niin satuttaa se häntä
otsaan). Herra jesta siunatkoon!! Kun oli lyödä pääni puhki...
KAISA (ulkona). Kukas sun käski kurkistamaan avaimen reiästä?!
SILTAVOUTI (ovella). Serafiina Pönttönen!
KAISA (ulkona). Tässä, tässä, tässä se on. (Työntäen Serahviinaa
sisään.) Mene, mene Samuliasi puolustamaan, muuten sen kunnia tipahtaa;
kovin on jo täpärällä.
SERAHVIINA (painaen kädellä kuhmua otsallaan, menee sisään). Oikein
kuhmulle löi.
SILTAVOUTI (vetäen oven kiinni).
Kuudes kohtaus.
Edelliset (paitsi Kaisaa) ja Serahviina.
SERAHVIINA (katsoo peloisasti ympärilleen ja vääntää sitte koko ajan
sormiaan, joista vähä väliä ottaa "sakkoja").
TUOMARI. Oleko sine temen Jeremias Pönttösen vaimo?
SERAHVIINA (huo'ahtaen). Sehän min'oon, Jumala paratkoon!
TUOMARI. No, mite sine tiede teste varkaust'?
SERAHVIINA.. Enhän minä mitään tiedä, arvoisa herra korkea laki ja
oikeus, ja eikähän sitä kukaan varmaan oo varastanutkaan sitä porsasta...
TUOMARI. Mutta sinun mies tesse syytte, ette se oli Samuli, joka se
varasti...
SERAHVIINA. Syyttäähän se mitä syyttää, vaan kuka sen lörpötyksiä
uskoo. Ehkä liekin vaan karkuun päässyt koko elukka.
JEREMIAS (itsekseen Serahviinaan päin). Senkös pitikin nyt taas
päästä sopertamaan...!
TUOMARI. Suu kiinni, mine sano! — (Serahvinalle.) Mutta Samuli oli
sinun luona sine ilta, kuin se porsas tuli pois?
SERAHVIINA. Tuota, niin, taisihan se olla. Niin vainkin, olihan se.
Mutta onhan se Samuli ollut meillä monasti ennenkin eikä meiltä ole
koskaan mitään muutakaan kadonnut.
SAMULI. Siitähän sen nyt kuulee...
TUOMARI. Ääneti sinekin!! — (Serahviinalle.) Mutta sinun mies sano,
ette hen neki Samuli sekin kanss' seläss', joss' oli porsas?
SERAHVIINA (ensin rukoilevasta, sitte yltyen yhä kovemmin itkemään).
Voi, rakas herra herrassyötinki! Elkäät te kuulko, mitä se sanoo!
Jos te tietäisitte, minkälainen se on, tuo Jeremias?! Ei sen kanssa
yksikään rehellinen ihminen voi toimeen tulla, se kun yht'mittaa
juo... ja tappeleekin. Kuka sen tietää vielä, milloin se voi minut
tappaa, kun tässä mokoman herjan kanssa täytyy koko ikänsä yhdessä
elää. Kirkk'herralle olen siitä kyllä valittanut ja erokirjaakin olen
anonut, vaan en ole saanut. Olkaa nyt sitte edes te, rakas herra
herrassyötinki, niin armollinen ja laupias, ja antakaa te mulle ero
tuosta Jeremiaksesta! Minä en voi, minä en voi, minä en voi sen kanssa
enää yhtä ainoata päivääkään elää!...
TUOMARI. No, no, no! Se ole toinen asia... Se ei kuulu tehen...
Minull'ei ole sen kanss' nyt mite tekeme... Tess' on kysymys siite
varkaust', siite porsast' ja Samulista.
SERAHVIINA (pyyhkien silmiään). No niin, niinhän se on. Tiedänhän
minä sen. Mutta minä meinasin, että jos se nyt oisi ollut kuitenkin
mahdollista samalla tuomita meille erokirjakin, kun te näette
minkälainen se on tuo Jeremias. Sen Samulikin tuossa kyllä hyvin
tuntee ja tietää, minkälainen hän on, ja Samuli kun aina on minun
puoliani pitänyt, niin sen tauttahan se vaan nyt onkin, Jeremias,
ihan syyttömästi Samuli raukan kimppuun käynyt.
JEREMIAS (hampaitten lomitse). Sen tautta?... Syyttömästi?...
Entäs vieraat miehet?
TUOMARI. Mite sine mutise sielle taas, he?! — (Serahviinalle.) Mutta
teelle ole vierasmiehie, jotka on nehnyt Samuli tulla sinun luota sekin
kanss' seless'.
SERAHVIINA. Vai on ne, tuota...? Kaisako ja Aapo?... Vai niin ne
sanovat?...
JEREMIAS (rehentelekse, ikäänkuin voitto olisi hänen puolellaan).
TUOMARI. Niin, teelle on siite todistettu.
SERAHVIINA (katsahdettuaan Samuliin, joka tekee hänelle merkkejä, että
niin on laita ja että hän tunnustaisi asian). Niin no, tuota... No,
jos ne kerran ovat sen nähneet ja todistaneet, niin olkoon menneeksi,
(peloisasti vilkaisten Jeremiakseen.) Saatanhan minä sen sitte tässä
oikeuden edessä sanoa sen asian, kuinka se oikeastaan oli...
TUOMARI. Niin, niin, sinun pide tunnusta kaikki eike sala miteen.
JEREMIAS (alkaa seuraavan puhelun aikana yhä enemmän nolostua) ja
SAMULI (käy yhä uljaammaksi).
SERAHVIINA (hätäisesti ja vilkkuen vuoroin Jeremiakseen, vuoroin Samuliin).
Tunnustanhan minä... Niin, tuota... Kun minulla alkoi kahvit loppua...
ja rahat loppui... ja Jeremias markkinoille käkesi... niin minä pyysin
hänen sen porsaan myömään, siitä kun ei muuta ollut, kuin vastusta vaan.
Mutta eihän se räähkä tehnyt sitä, vaikka kuinka penäsin; ilman otti
ja läksi. Ja kun Samuli paraaksi osui meidän kautta kulkemaan — kirkolle
oli justiin menossa — niin minä pyysin hänen, kun kahvit loppui ja
kiusallanikin — miks' se Jeremias sitte mulle kiusaa teki?! — niin minä
pyysin hänen, kun Lackmanin rouva kuului ristiäisiksi porsasta
tahtoneen, ottamaan ja viemään Lackmanin rouvalle porsaan kaupaksi ...
Ja niin sen sitte Samuli minun pyynnöstäni otti ja veikin...
TUOMARI (Samulille). No, miks'ei sine site sitte ennen sanonut?
SAMULI. Kun se Serahviina pyysi, ett'en sitä sanoisi...
TUOMARI (Serahviinalle). Mik' sine sen teit?
SERAHVIINA (itkusuin ja peloisasti katsahtaen Jeremiakseen). Johan sen
kuuli herra korkea laki ja oikeus. Enhän minä tuolta Jeremiakselta
uskaltanut. Semmoinenhan se on, että ehkä oisi minut tappanutkin,
Jumala sen tietää. Katsokaa, katsokaa, kuinka julmasti se nytkin minuun
mulkoilee. — Vaan täytyihän se minun nyt tunnustaa, ett'ei Samulia
olisi syyttömästi vankeuteen pantu eikähän se Jeremias nyt ainakaan
tässä oikeuden edessä uskalla mulle mitään tehdä...
JEREMIAS (vihoissaan huutaen). Mutta se ei oo totta. Se valehtelee
kaikki, tuo Paapelin lohikäärme. Kaikki se turmelee juonillaan...
TUOMARI. Hiljaa, mine sanon! Ulos! Mene ulos! Mändylin, för ut honom!
Kunnioitust' mine sano, oikeuden edess'!
SILTAVOUTI ja PERSKA (saattavat julmistuneen Jeremiaksen ulos eteiseen).
SERAHVIINA. Niin, voi, rakas herra herrassyötinki, antakaa sille edes
ankarat nuhteet, ell'ette siitä eroa voi antaa. Enhän minä tohdi sen
kanssa muuten kotiinkaan mennä...
TUOMARI. Hyve, hyve! Saatte astukaatte ulos. Oikeus otta asian punnita
ja langetta tuomio lakin mukaan.
SAMULI. Jaa mutta kyllä minun täytyy sille pyytää edesvastausta
kunnianloukkauksesta, kun mut näin syyttä on varkaaksi laittanut.
TUOMARI. No, no, no! Mite joutavia! Astukaa ulos, mine sano.
SERAHVIINA ja SAMULI (vääntäytyvät vitkalleen ulos, jotakin
keskenään kuiskaten).
Seitsemäs kohtaus.
Tuomari, lautamiehet ja siltavouti.
TUOMARI (nousee nauraen paikaltaan kävelemään). No, mites lautakunta
meina teste jutust'?
LAUTAMIEHET (myöskin keskenään nauraen nousevat kaikki seisomaan).
ASIKAINEN. Kyllä se vähän niinkuin lystikkäältä näyttää koko tää kanne.
JULKUNEN. Syyttömäksihän se Samuli jää.
LÖTJÖNEN. Akan vehkeitä näkyy olevan...
KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin meinasin.
PAUKKU. Kyllä se minusta tuntuu niinkuin Jeremias turhan päiten vaan
olisi koko jutun alkuun pannut. Ja siltähän se kuulustaa tuntevien
puheestakin, ett'ei sillä Serahviinalla mahda sen kanssa kovinkaan
uljaat herranpäivät olla.
PERSKA. No ei maar.
JULKUNEN. Syy kai se on sysissä jos on sepissäkin.
KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin...
ASIKAINEN. Ja Samuli sotkurina yhteisessä pyykissä...
PERSKA. Selvähän se on.
KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin...
TUOMARI (istuutuen jälleen paikalleen). Tietty! Yhteinen kalaasi! Niin
kumotaan kanne ja kulungit kuittakoon asianosaiset (alkaa kirjoittaa
päätöstä).
LAUTAMIEHET (istuvat vähitellen).
TOLVANEN. Jaa, mutta vaatihan se Samuli edesvastausta
kunnianloukkauksesta.
JULKUNEN. Eiköpähän se tämä juttu loukkaa melkein yhtä paljon
Serahviinan ja Jeremiaksenkin kunniata.
ASIKAINEN. No se on vissi.
PAUKKU. Ja on maar' niitä kunnianloukkausjuttuja tarpeeksi muutenkin
nykyaikaan. Mitä vähempi kullakin kunniata, sitä pikemmin se, näet,
loukkaantuu.
KATTILA. i... ihan persiist' sitä samaa minäkin...
TUOMARI. Ja onhan siin' jo kylle kantajall', ett' hen saa maksa
todistajain jalkavaivat.
LAUTAMIEHET. Onhan... Tietysti... Mitenkäs...
TUOMARI (joka sillä välin on kirjoittanut päätöksensä valmiiksi,
soittaa kelloa). Mändylin kallar in!
SILTAVOUTI (avaa eteisen oven). Sisään! sisään! Serahviina, Jeremias,
Samuli.
KAISA JA AAPO (astuvat sisään).
Kahdeksas kohtaus.
Kaikki.
(Serahviina asettuu keskelle, Jeremias ja Samuli kummallekin puolelle
häntä, Kaisa ja Aapo ta'emmalla).
TUOMARI (lukee). "Peetös: Kihlakunnan Oikeus on ottanut temen asian
tutkittavaksi; ja koska kantaja ei ole voinut neyttee kannettansa
toteen, niin se kumotaan, mutta asian laadun vuoksi kulungit kuitataan
asianosaisten velille, minke ohessa kantaja velvoitetaan vaaditussa
suhteessa suorittamaan todistajille 15 markkaa jokaiselle, johon viele
liseteen temen pöytäkirjan lyhennysotteen lunastus ja kaikki muut
ulosotosta syntyvet kulut, ell'ei maksua heti hyvelle toimiteta."
(Nousee paikaltaan.) Saatte astukaatte ulos! (Menee perälle.)
LAUTAMIEHET (nousevat myöskin samalla ylös).
Yhdeksäs kohtaus.
Edelliset, paitsi tuomaria.
SERAHVIINA, JEREMIAS ja SAMULI (seisovat kotvan noloina ja katsellen
toisiaan).
KAISA ja AAPO (kuiskaavat tyytyväisinä jotakin keskenään).
LAUTAMIEHET (nauravat ja vaihtavat keskenään muutamia sanoja).
SILTAVOUTI (avaten eteisen oven). No, menkää ulos nyt!
SERAHVIINA (Jeremiakselle, toinnuttuaan uudestaan). No? Oletkos
tyytyväinen nyt? Piti paraaks! Kukas sun käski suotta aikojasi
käräjöimään ruveta?!
JEREMIAS. Elä mökätä senkin...! En kehtaa sanoakaan mikä oot.
Kuulivatpahan sen nyt kaikki, minkälainen ruoja sin'oot. Ja itsepähän
tuo oot syypää kaikkeen!
SERAHVIINA (itku kulkussa). Minä?! Syypää?! Kuulithan kuka tässä
tuomittiin.
JULKUNEN (astuen väliin). So, so! Hiljaa! Ei saa täällä riidellä!
Menkää pihalle riitelemään!
ASIKAINEN ja PAUKKU (menevät nauraen ulos oikealle).
AAPO. Niin, elkää riidelkö, vaan hellittäkää hyvällä pussianne, että
pikemmin kotiin päästään!
KAISA. Niin justiin. Kolmekymmentä markkaa meille yhteensä.
Kuulittehan; viisitoista markkaa jokaiselle. Onhan se lisänä rikka
rokassa kuuliaisiksemme, Aapo.
SERAHVIINA (epätoivoissaan). Niin, voi, hyvä ihme! Kolmekymmentä
markkaa ja vielä rotokollarahat lisäksi. Mistä ne otetaan?! Mistä ne
otetaan? (nyyhkyttää ja pyynkii silmiään hihaansa).
KAISA. Juo vasta vähemmin kahvia, hi, hi, hi, hi!
SERAHVIINA. Elä räkätä...!
JEREMIAS. Oikein, Kaisa! (Vilaisten vihaisesti Samuliin.) Ja juota
vähemmin muille!...
SERAHVIINA (yhtä itkusuin). Vieläkö sinäkin uskallat...? Omaan käheään
kulkkuusihan ne markka-pahat viinana valuvat.
JULKUNEN. No, so! Ulos menkää! Sanottiinhan se jo. Mäntyliini,
kyörätkää nää ulos!
SAMULI (joka on tämän aikaa puhellut Lötjösen ja siltavoudin kanssa;
kynsien korvallistaan). Senkin mokomat porsaan syöttäjät! Vielä
minutkin sotkivat likarapakkoonsa. Ja kulungit maksaa? Mistä hyvästä?
Maksakoon Serahviina itse! (Tekee vihaisen liikkeen kädellään ja menee
ulos oikealle.)
LÖTJÖNEN (menee Samulin jälestä).
KAISA (Aapolle). Ha, ha, ha, ha! Mistä hyvästä?! Vielä kysyy, mistä
hyvästä?! "Kukas sun käski konkariksi ruveta?!" Ha, ha, ha, ha!
SERAHVIINA (huomattuaan Samulin menneen ulos). Samuli! Samuli! Elä
Herran tähden jätä! Voi, joko sekin nyt suuttui?! Enhän minä tohdi
tuon Jeremiaksen kanssa yksin kotiin mennä! Joko se jätti? U-hm! U-hm!
(Itkee kallotellen.)
JEREMIAS. Oletko tuossa karjumatta!
KAISA (nauraen). Henttuaan itkee!!
AAPO. Elä ulvo, vaan maksa pois rahat!
LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (koettavat tyynnyttää ja saada heidät
menemään ulos).
Kymmenes kohtaus.
Serahviina, Jeremias, Kaisa, Aapo, Siltavouti, Julkunen,
Kattila, Perska, Tolvanen ja Tuomari.
TUOMARI (huutaen peräovelta). Ette saatte huuda lakituvass'! Menke
ulos! Miks'ei lautamiehet aja ulos he? Mändylin, kör dem pä dörren!
LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (painavat Serahviinan, Jeremiaksen, Kaisan ja
Aapon yhdessä ryhmässä ulos eteisen ovesta). Ulos! Ulos!
SERAHVIINA (itkee kovaan).
JEREMIAS (ärisee vihoissaan).
KAISA (nauraa).
AAPO (huutaa: "Jalkavaivoja") ja TUOMARI (paiskaa peräoven kiinni).
Esirippu alas.