Näki neitonen herkkä ja hehkuinen
punaposkisen nuorukaisen.
Toi poikanen neidolle sormuksen
ja lempensä paulahan sai sen.
Ja lemmen hedelmänä syntyi laps,
niin terve ja kukkea pellavahaps.
Mut miehessä puuta ei ollutkaan
sitä hedelmätä hoivaten kantaa.
Meni toisia tyttöjä narraamaan
hän ympäri maailman rantaa.
Nuor äiti nyt huokasi häpeissään —
mut eipähän yltynyt itkemään!
Hän herroille laittoi ruokalan
ja vastukset tarmolla taittoi,
ja lapsensa sorjan ja reippahan
kuin muutkin hän kouluun laittoi.
Työt kahden hän yksin suorittaa —
oi, kunnia kunnolle antakaa!