Varjoissa uinuvi sulotonta unta
homehtunut oppinut yhteiskunta.
Kirjoissa henki sen nuutuu,
niihin se turtuu ja puutuu.
Pitäkää sielujen palanut tuhka,
pitäkää kirjojen kuivunut ruhka,
joka eli — ennenkun kuoli!
En minä kuorista huoli!
Luontoa, elämätä huokua tahdon,
helmiä etsiä pohjalta vahdon!
Luonnossa, suloa mi helää,
elämäni halajan elää!
Luonto on nuortean elämän virta,
luonnossa virisevi sointujen pirta
kaunista kangasta luoden,
iloa ja riemua suoden!