Non multa -- se on lyriikan tunnus. Lyriikka antaa vain sytykkeen
lukijan mielikuvitukselle, eikä jäsentele sitä maailmaa, mistä se on
kajastusta.
*
On kunniallisempaa, että mies kasvaa kuolemansa jälkeen, kuin että
hän etukäteen elää sen suuruutensa varoin, jota ei tule.
*
Parempi jäädä aikansa velkojaksi kuin velalliseksi, joka vaivoin
maksaa edes korkonsa.
*
Sanomalehtimies -- ammattivalehtelija.
*
Ainoa pahe: heikkous.
*
Onneni, ylpeyteni, elämänuskallukseni on: tehdä omasta minuudestani
se, minkä siitä puhtaalla tahdolla voi tehdä.
*
Itseinhoni antoi minulle kerran nimen "yksinäisyyden monomaani". Yhä
minulla on ajoittain monomaniana inhota itseäni.
*
Minun sieluni ja ruumiini eivät elä koskaan minkäänlaisessa
avioerossa, kuten monien. Päinvastoin: ne syleilevät toisiaan
ainaisessa avioyhteydessä, niin että ainakin minun tuntoni väittää
niiden olevan yhtä.
*
Olen elänyt kuoleman uhalla. Voin kuolla elämän uhalla.
*
Minä en ole mikään "synnynnäinen runoilija", en mikään "runoilija
Luonnon armosta". Luonto ei ole armahtanut minua syntymässä, Luonto
ei ole lahjoittanut minulle muuta kuin -- oman luontoni. Olen vain
runoilija -- luontoni pakosta.
*
Taiteellinen tuotantoni on minun oman minuuteni rakentamisen
historiaa.
Runoudella, joka ei sisimmältään ole sellaista minuuden
rakennushistoriaa, ei ole minulle mitään lopullista arvoa.
*
Helmiina! Sinä nureksit minun vaikenemisestani. Voi Helmiina! sillä
kuinkasta minä taitaisin nostaa purjettani siellä, missä en koskaan
arvaa, miltä ilmansuunnalta seuraavana hetkenä tuulee? Eihän minulla
tässäkään ole muuta kuin -- istua ja hengittää.
*
Helmiina! Sinusta täytyy aina ottaa -- keskiproportsionaali!
*
Aina hiukan vähemmän paavillinen kuin paavi itse!
*
Sä itse ole lauluistasi kaunein, runoistas kaikist' ole ainokaisin --!
*
"Vapaamielinen" teologia näyttää pitävän huolenaan enemmän
maailmankatsomuksensa moderniseeraamista kuin uskonnon auktoriteetin
tukemista. (Kailan dogmatiikka, Virkkusen vesivelli. -- Ja Mömmö:
oikeata vatsanpohjamämmiä!)
Siitä sen puolinaisuus, "välivärisyys", vanhan jyrkkäpiirteisen ja
patriarkkaalisen uskonnon rinnalla.
*
Suuret jumalanmiehet ovat yksinäisyydessään surullisia: A. de Vignyn
Moise, Carduccin Luther, Victor Hugo (Tristesse d'Olympe). Ei suurten
tekojen tyydytys, ei kansojen kiitollisuus, ei maine paina vaa'assa
silloin kun yksinäisyys astuu miehen ja muun ihmiskunnan väliin.
*
Työtä voin tehdä terveydekseni, ja millaista tahansa, välittämättä
suuria sen tuloksista, sen suomista eduista. Mutta jos saan
synnytetyksi yhden ikuisen runon, niin elämäni vaiva on korvattu.
Silloin tulee kaikella työlläni olemaan välillinen tarkoituksensa,
ja elämälläni on positiivinen tulos, tulos, joka ei vaadi liikaa
tilaa maailmojen ja aikojen kaikkeudessa, mutta hiljaisesti ja
ylpeästi kantaa ajasta aikaan näkyvissä kohtaloani, joka on yhden
täysin onnellisen hetkensä takia poikkeuksellinen ihmiskohtaloitten
joukossa.
*
Te vaaditte minulta tuhoavan monia pikku hyveitänne päästäksenne sen
ainokaisen hyveen läheisyydestä, mikä minulla on, mutta teillä ei,
ja mitä te siis ette siedä: itseyden hyveen.
*
Muutamat ihmiset ovat aina juoksevassa tilassa -- ripulilla. He
eivät koskaan ehdi sulattamaan ravinnokseen sitä, mitä sisäänsä
suoltavat. Heidän ruokahalunsa elämään on ahneutta, jonka tuloksena
on -- vetelä vatsa. Heillä on aina auki suu -- ja eräs toinen läpi.
*
Puhdas sydän ei lepy koskaan.
*
Kuivakin puu palaa yksinään pesässä hieman kitumalla.
*
Minulle ei mikään ole liian myöhäistä: siinä vakituinen lohdutukseni.
Ja toinen: kun ei takanapäin ole mitään voittoja, ovat kaikki voitot
edessäpäin.
*
Ei kaikki hedelmällisyys ole ilahduttava -- ei ainakaan se, joka on
kuin sontimista.
*
Kulttuuri on ainoa leppymätön.
Traagillisinta on, kun nuoren sydämen täytyy tyytyä unen
lohdutukseen.
*
"Minunko syyni on, jos putoaa katolta tiilikivi päähäni?" --
Voi Helmiina! sillä elämä ei anna meille anteeksi meidän --
onnettomuuksiammekaan --.
*
Niin, kaikki tunteet ovat pian tuhkaa. -- Mutta kaikki tuhka on
parasta lantaa -- uusille tunteillekin?
*
Minulla on yhtä suuri taipumus vihaan kuin rakkauteen. Mutta en lue
omaksi syykseni, jos tämä elämä antaa enemmän polttoainetta vihalleni
kuin rakkaudelleni.
*
On narrimaista olla ainokainen! On narrimaista olla tässä maailmassa
ainoa, johon kaikki voivat luottaa, kun ei itse voi luottaa
keneenkään yhtä varmasti!
*
_Ooppera_.
Armas Launis varmaan uskoo mielihyvin, että oopperan tekeminen on
yhteenlaskua: hänellä on käytettävänään kaksi puolta -- puolet
musiikkia ja puolet runotaidetta -- ja yhteenlaskun avulla hän
saa näistä kahdesta taidepuolesta (tai puolitaiteesta) summaksi
yhden kokonaisen taiteen -- sillä: 1/2 + 1/2 = l.
Minusta näyttää ja kuulostaa oopperan tekeminen kuitenkin olevan
selvää kertolaskua: yksi puolilaide (= sellaiseksi jäänyt
kokotaiteen keskolainen yritys) kerrotaan toisella puolitaiteella,
ja tulos -- niin: 1/2 x 1/2 = 1/4!
Kaikki sekasikiöt syntyvät kahden tai useamman murtoluvun
kertomisesta keskenään.
*
Mies säästää kritiikkinsä kunkin elämän tulosten varalle, ei tuhlaa
sitä kenenkään elämän arvostelemiseen.
*
Helmiina Rossi! Rikkaalla on varaa pitää takanaan enemmän kuin mitä
hän pitää tarjolla. Olkaamme niin rikkaat, Helmiina -- itsekullakin
on näes vara valita itselleen se rikkaus.
*
Jotta elämä pysyy tasapainossaan, on siinä käytettävä
eräänlaista "kaksinkertaista kirjanpitoa": se, joka on jollekin
tehnyt rikoksen, omistaa syyn -- koko syyn -- itselleen; ja se, joka
on kärsinyt tuon rikoksen, omistaa myös koko syyn itselleen. Siten
itse rikoksen rikoksellisuus palaa puhki kahden tunnontulen välissä.
*
Vain pragmaattinen totuus on hyvä. Eikä pragmaattista valhettakaan
sovi aivan hylkiä.
*
Naisen valloitus on miehelle arvoton tarkoitukseksi -- ja kuinka
vastenmielisen helppo! Naisen omistus on arvokkain miehen
tarkoituksista.
*
Muista: similia similibus!
*
Sukupuolikysymykseen on vastaukseni: halveksin miestä, epäilen
naista.
*
_Naiskysymys_.
Missä minun naiseni? mistä tapaan hänet näiden nais-nautain,
nais-kissojen, nais-vampyyrien, nais-krokotiilien, nais-käärmeitten,
nais-yökköjen, nais-kyyhkyjen ja nais-harakkain Noakin-arkista? --
siinä miehen naiskysymys.
*
_Ihmisten tunteminen_ ei ole aina läheskään vielä ihmistuntemusta.
Moni, joka "ei tunne juuri ensinkään ihmisiä", voi tilaisuuden
sattuessa menestyksellä kilpailla jonkun paljon ihmisiä tuntevan
kanssa -- ihmistuntemuksessa.
*
Nainen ei tee -- hänelle tehdään, hänelle tapahtuu...
*
Viholliseni, menesty maailmassa! Maailman maineeseen ja menestykseen
sinä kaadut varmemmin kuin jos minä virittäisin ansoja sinulle.
*
Helmiina, älä muistele enää! Ei ihmisen menneisyys ansaitse
muistelemista, ja Jumalalla ei menneisyyttä ole.
*
Pääteokseni? -- Ipse ego.
*
Rakkaus on sähköä: elämän punakirjavan myllyn jokapäiväistä
käyttövoimaa.
Ystävyys on radiumia: huikean kallista, vain harvojen hallussa olevaa
taivaanantia, peloittavaa selvänäköisyyttä, jolla voi katsoa
ihmismikrokosmoksen läpi.
Vai tulisiko radiumkin joskus yleiseen käytäntöön --?
*
Korkein suvaitsevaisuus on halveksuntaa.
*
Kutakin asiaa on puolustettava sen keskipisteestä, jokaista
henkilöä hänen sisimmän salaisuutensa kannalta. Puolustussota on
tuetonta periferiasta käsin. Valloita ensin asian, ihmisen viimeinen
salaisuus, asetu sitten rintamaan hänen vihollisiaan vastaan!
*
_Helluntaimietelmä metsässä_ 1917.
Kuinka onnellista osaa elämä yhäkin olla -- ihmisen ulkopuolella!
Ihmiseen siirtyessään ihana jumaluus Luonto alkaa vain kokeilla
luonnottomimmilla itsemurhakeinoilla. Mutta ihmiskunnan ulkopuolella
se elää ikuisuuttaan, elää yhtä suuripiirteisen tyynesti uuden
niinkuin vanhankin ihmisväkivallan aikakaudella.
*
_Oveluus ja suoruus_: Ole kyllin ovela saadaksesi vietellyksi
vihollisesi suoraan ja avoimeen taisteluun kanssasi.
*
Oi. -- Kohtalontunnon kivettymäkö kuolemaan asti?
Ikuisestiko, sielu, saat palata Lappiin, askeetin taljoihin
vetäytyneenä?
Damaskuksen tietäkö astut aina, koskaan pääsemättä perille, --
voimatta poiketa syrjäteille?
Ja kohtalosi -- miksei se murra sinua, vaan musertaa muut?
*
_Huumori elämänkatsomuksena_ (Totalfølelse -- Høffding): kaarisilta
elämän pauhaavan Niagaran yllä, sateenkaari elämän valtameren yli.
Sateenkaaressa on helein väri tummimman puhetorvi, ja siitä syntyy
ilon kajastetta.
*
Tarkoitus voi pyhittää keinoja ja välikappaleita. Mutta se voi myös
epäpyhittää kunniallisiakin keinoja, hyviäkin välikappaleita.
*
Porvaristo on ikänsä kaiken suhtautunut köyhälistöön kuten
äpäräpoikaansa, joka sen täytyy tunnustaa omakseen, mutta jolle
se aina on osoittanut penseätä ja marisevaa mieltään. Niinpä
köyhälistö tilaisuuden tullen tekeekin äpärän tekoja, s.o. kostaa.
Eikä liene autettavissa se, että kostot tavallisesti kohtaavat
henkilökohtaisesti syyttömiä, sekä tulevat hetkellä, jolloin
porvaristonkin olisi lupa odottaa mieluummin jonkinlaista kiitosta.