(J. J. Wecksell.)
Miks synkeä lapsi mä synnyinkin,
laps sydänyön, sydänvaivan?
Minut Luojani loi elon kuohuihin
kuin hauraan kaarnalaivan.
Ah, onnen ma sain ja ma tuhlasin
ja Herran mä hellytin rukoillen:
Isä, kylmenin sulle!
Nyt kostat sa mulle:
maan kylmän et rauhaa
suo ahdistetulle!
Isä, mulle armos suo,
Isä, yöhöni valos luo,
vuoks poikasi Kristuksen,
vuoks poikasi Kristuksen!
Mua helvetin valtaan et jättää voi,
kuin kietookin se nyt mua.
Omaks saatanan et mua pettää voi
verilunnahas sitoo sua.
En vihassas, Pyhä, Vanhurskas,
ukonjylyss' en nää koko suuruuttas
sua on kointähden palo,
sua päivänsalo
ja kasteisen aamun lempeä valo!
Isä, mulle armos suo,
Isä, yöhöni valos luo,
vuoks poikasi Kristuksen,
vuoks poikasi Kristuksen!