Pois toivotko, sielu, pois auringon valoon.
Ah, et valon lempeetä rauhaa sa tapaa:
et itsestäs ole koskaan vapaa,
kunis painunut oot Manan tummaan taloon.
Tien löysi jo myrkky sun sydämeesi,
mi koskaan ei orjuuttas anteeks anna:
Kain-merkkisi peitä tai julki kanna,
sydän tyytyis ei, kunis askeleesi
turun ääreen ohjais, sun maahan heittäis,
ja ystäväs saapuis ja houkat ja portot
ja säästäen säälinsä sala-kortot
sun päällesi sylkis, sun rapaan peittäis.