"MYRSKYLINNUN" LAULAJALLE.
Kasimir Leinolle, 50-vuotiaalle.
Kun mylvi myrsky ja laine lauloi
ja rantaan loiskivat kevätveet
ja yli aaltojen ilmain halki
soi myrskylintujen säveleet,
niin laajoiks aukeni taivaan rannat,
maa kaikki nuortui ja norjistui,
ja päivän kultia kukkuroillaan
mert' aavaa päin runopursi ui.
Mi riemu päästä noin päivää kohti
ja vetten leikkihin väljempäin!
Kun taivaan tannerta tuulet pyyhkii
ja sarjat pilvien kiitäväin,
mi lumo laulajan mielen täyttää
ja elon usko ja uskallus!
Ja illan seesteessä eteen nousee
maan kauniin, kaukaisen kangastus.
-- -- --
On suvi mennyt, on saanut syksy,
jäänriitta rannoilla helisee.
Ja talven ankeus mieleen astuu
ja rantaa laulajat astelee.
Niin uhkaavaiset on taivaan ääret
ja pihat pilvein niin kolkot taas,
ja miehet nuoret syysmyrskyin alta
runopurtta monta jo maalle kaas.
Syyssuku nuori nyt rantaa astuu,
on sillä mielessä talvi vain:
vaan kevään laulajan silmä seestyy
"mä kevätmyrskyjä mennä sain!
Ol' ilo laskea ulapoille,
kun liian ahtaaksi kävi maa!
-- se muisto syksynkin murheen alta
kuin valo auringon vapahtaa!"