Ken lauloi: "Aamu sarastaa!
Yön ahtaat portit aukeaa,
ja kyynelusma unten vain
maan kasvot vielä verhoaa."
-- Oi katso, kanssas todistan:
yön ahtaan nään jo aukeevan,
ja kukkuloille tumman maan
käy aamu -- aamu Manalan! --
Ken luuli: "Herää kuolleet luut
ja aukee vainajitten suut
ja meitä vaatii vainiot
ja kutsuu kalliit suvikuut!"
-- Oi kuule, kumppaneikseen vain
meit' ääni vaatii vainajain,
ja kerran kevät saa, kun luut
on lahonneet myös laulajain! --